Siis vaikka nyt paukkuuki kovat pakkaset, ni elämä on nyt ollu oikeeta huhhellettä!!! Toisaalta ihan pirun nautittavaa, mut toisaalta nii pirun hiostavaa ja ahdistavaa ja tukahduttavaa ja tuskastuttavaa. Mutta siis NAUTITTAVAA =)
Oon joutunu isojen asioiden eteen, enkä osaa niitä nyt mitenkään purkaa, mutta ylös ne on kirjattava, jotta voin tulevaisuudessa tätäKIN vaihetta muistella sanallisen muistitallennuksen muodossa.
Mistähä sitä alottais...
- mä olen nyt ollut itse itseni tuuraaja omassa leipätyössäni. Päivät olen toiminut perhepäivähoitajana ja illalla, kun Meidän Julius alkaa iltapuuhille, ni meitsi on ajaa hurauttanu toimistohommiin. Mää oon teheny siis kahta työtä ja siinä samalla koittanu hoitaa kodin, koirat, miehen ja pojan. Luojalle kiitos Isäntä on erittäin vastuuntuntoinen isimies ja koti-ihminen, joten todellakaan en ole ollut yksin vastuussa mistään, vaan kaikki on hoidettu täysin yhdessä -tai jätetty hoitamatta =P kuten esim kodin siivoussiivous on nyt iha vaa pintapuolista ja ovia on suljettu sitä mukaan, ku törkyisyys on vieny voiton =P
mun perhevapaatuuraajaa siis sanoi itsensä irti siten, että hän jäi pois töistä tammikuun lopussa. Uusi tuuraaja tulee maaliskuun alussa, joten kuukauden tuuraan ite itteeni ja sit hoidan vielä perehdyttämishommat. Tämä aika vuodesta on maailman kiireisin aika firmassamme, joten on muuten työtuoli tullu taas tutuks.
työn tekeminen on ollut mukavaa, mutta emmä tota just nyt kaipaa! on paljon kivempi olla oman pojan kanssa kotona ja hoitaa siinä samalla muita pieniä ihmisten alkuja, jotka ovat mitä ihanampia ja viihdyttävimpiä!! =) heistä on seuraa niin Pojalle kuin mullekin =) Uskoisin, että jos oisin kahden Rakkaan Poikani kanssa kotona, ni meitä ei paljoo kotona näkyis, ku pitäs saaha toteuttaa sosiaalisuutta ja haalia pienelle kokemuksia ja elämyksiä. tällä äiti kuitenki taitais vain eniten ehkäistä sitä, että kodin seinät kaatuis päälle.
no tää helmikuu on ollut siis ajankäytöllisesti ja työajallisesti rankkaa aikaa, mutta ihminen on siitä pirun kätevä kone, että ku on pakko jaksaa, ni jaksaa. Lasten vanhemmat ovat tietoisia tästä mun kaksityövaiheesta, ovat hyväksyneet asian ja kehuneet, ettei musta näe, että olisin rasittunu ja väsy. Jotenki sitä vain löytää voimaa jaksaa olla oikeudenmukainen ja virikkeitä tarjoava hoitotäti, Poikaansa ylirakastunu huolehtiva ja mahdollisuuksia tarjoava äiti, täsmällinen ja tunnollinen taloushallinnonammattilainen - ja siinä sivussa aika hyväntuulinen, mutta suhteellisen hiljainen ja vakavamielinen vaimo ja emäntä.
-vakavamielisyyttä ja mietteliäisyyttä elämääni aiheuttaa tää mun suolisairaustsydemi... meitsihän on allerginen kaikille "täsmälääkkeille" mitä tähän tautiin on olemassa, joten mua on lääkitty Remicade nimisellä biologisella lääkkeellä. Lääke tiputetaan suoneen 8 viikon välein. Sitä ei tiputeta, mikäli potilas sairastaa jotain tulehdustautia, virustautia, lunssaa, suujuttuja yms yms yms. Nooh, tammikuussa menin sovitulle tiputuskäynnille, ni ei muhun tiputettukaan lääkettä, sillä multa oli revitty viisaudenhampaat veks. tiputusta siirrettiin 2vko eteenpäin. (10 vko alkaa olee sellanen maksimi meikäläisellä, että voi olla tiputtamatta) Ku 10 vko tuli täyteen, ni mulla oli paha lunssa, joten taas siirrettiin viikolla tiputusta. Sen viikon aikana jouduin soittaa vattapolille, notta mikä kumma on, ku oon iha jumis. Mä aattelin jo sairastavani MS tautia, sillä musta tuntui ihan sille, miltä MS-sairastava näyttää. mun lihaksissa ei ollu mitään voimia ja liikkeellelähtö oli aina kovan työn takana. Mulla oli myös sellainen olo, että olisin reumaatikko. Nivelet oli IHA JUMIS ja kouristuksis. Kipuja oli aaltoillen, vuorotellen pikkunivelet ja isot nivelet, jumissa, jäykät, liikkumattomat. Sormet oli pahimmillaan kouristunu nyrkkiin sillee epäluonnollisessa asennossa. Välil lonkat ja polvet oli nii, et tuntu ettei oo mitään asiaa nousta istumaan saatika sitte kävelemään. Nilkat oli nii, ettei ollu mitään asiaa vinttiin tai alas, sillä portaissa ei vain päässyt kävelemään. Lapsia ei saanut nostettua syliin, sillä ranteet oli iha jäykät, eikä ne kestäny minkäänlaista painolastia tai kiertoliikettä. Perunoita ei pystynyt edes ajatuksissa kuorimaan, sillä sormissa ei ollu voimaa ja nivelet oli nii kipeet, ettei voimattomia sormia saanu ees liikkeelle.
Kylmä teki pahaa. Kuuma teki pahaa. Lepo jäykisti enemmän. Liike teki ilkeää, mutta sai paikat vetrymään niin, että jotenki sitä vaan sit kuitenki selvis kaikista noista edellä mainituista jutuista. Lapset sai iha joka ruoalla ravitsevaa ruokaa ja tarpeeksi =) Vinttiin ja alas tultiin hitaasti mutta onneksi varmasti =) Lapset pääsi syliin, vaikka täti oliki liikuntarajoitteinen =) ja kaikki suju pohojalaisella sisulla, hammasta purren ja ääneti kiroillen.
Ja mitä enemmän pysyi liikkeessä, sitä vetreämmäksi kävi ja hommat suju -kipuja oli, mut ne oli vaan merkki elämästä =P
Vattapolin väki oli asiasta huolissaan, sillä tilanne saattoi johtua itse suolitulehduksesta, tai siitä että tauti on puhkaissut minussa reuman, olisi vieroitusoireita lääkkeestä tai sit siitä, että olen ns allerginen tälle Remicadelle. Lääke jätettiin kokonaan pois, ja tilannetta tutkittiin verikokein. Tuloksia piti odottaa viikko, jonka aikana asialle ei vain voitu tehdä mitään. Kipulääkkeisiin sain risetin, mutta ku mä oon vähä sellanen kipulääkevastustaja, ni en käyttäny niitä. Panadolia otin sen 3g/vrk, mut ei se helpotusta tuonu.
Suoliki siinä sit pläjähti heikompaan happeen, johtuen kyllä ehkä enemmän iha ressistä, ku taudin aktivoitumisesta itestään. kai sitä on myönnettävä, että ressi vaivas, ku on tää kaks työtä, suunnaton halu elää perhe-elämää, pelko terveydentilasta, pelko tulevasta terveydentilasta ku ei tienny että mistä mikäki johtu. ja jokainen syy, mistä tilanne ois voinu johtua, oli niin iso, että jatko kunkin syyn kanssa elämisessä aiheuttaa jokatapauksessa isoja juttuja: reuma on reuma, tulehduksen aiheuttamat nivelkivut seuraisivat läpi elämän, vieroitusoireet tarkottais sitä, että en pärjää ilman lääkettä- ja ilman lääkettä pärjäämättömyys tarkoittais sitä, että lapsilukumäärä olisi kertakaikkiaan tässä. ja jos taasen olisin allerginen lääkkeelle, ni mulla ei ois enää taudille muuta hoitokeinoa ku kortisoni (jota ei voi niitä määriä käyttää kovin kauaa, ku mitä mun tarttis käyttää) tai sit paksunsuolen poistoleikkaus.
Tutustuin kuhunkin aiheeseen aikastalailla tarkoin ja mikään vaihtoehto ei kuulostanu hyvälle. Iski oikeen jonkinmoinen kriisi. Reuma tästä ny vielä puuttuiski!!!! Tulehduksen aiheuttamia nivelkipuja hoidettais kipulääkkeillä, joita mä vähän niinku vastustan-joten tiedän itestäni sen verran, että jos oisin koville kipulääkkeille joutunu, ni lääkehoito ei olisi onnistunut =/ Vieroitusoireet nostaisivat jälleen pinnalle sekundäärilapsettomuuden =( Ilman lääkettä pärjäämättömyys toisi eteen leikkauksen, joka on AI-KAS-TA iso juttu, noin niinku loppuelämää ajatellen.
Sekundäärilapsettomuutta mietin/mietittiin paljon. Ei me siihen uskota, että me koskaan edes hoidoilla ois toista lasta saatukaan, mutta se, että viedään viimeisetkin edes mahdollisuudet, ni se tuntu jotenki...ööö... surulliselta. Asiaa käsiteltäessä surullista-termille löytyi miljoona pahempaa voimakkaampaa ikävämpää lopullisempaa yms vastinetta, mutta ku mää oon jotenki niinku synnynnäisesti sillee niinku öö positiivinen ihminen, tai siis elämänasenne on sellaane niinkö positiivinen, ni en lähde tässä niitä eri mielialoissa käytettyjä "synonyymejä" käyttämään, sillä ne oli mun heikkojen hetkien ajatustenjuoksua, eikä niillä ollu mitään tekemistä realistisen tilanteen kanssa. Meitsi vaan suurenteli asioita ja oli niin lopullisen varma, että tää oli täsä. (siis lapsimäärä)
Ne ikävät asiat, ajatukset ja mielipiteet jää nyt senki takia käsittelemättä, että ne oli tosiaankin heikkojen hetkien romahduksia, ja ne välillä jopa hukutti alleen sen TOSIASIAN että meillä on jo yksi maailman arvokkain lahja: Meidän Julius! Meillä on JO paljon enemmän, kuin mitä monelle on annettu!! Miksi siis vain janoamme enemmän, vaikka olemme saaneet jo maailman eniten!!! LUOJAN KIITOS MEILLÄ ON JULIUS!!!! olemme hänestä maailman kiitollisimpia!!! Me olemme kiitollisia, että meille on hänet suotu! Emme kehtaa pyytää enempää, sillä olemme jo saaneet PALJON!!
Mutta kyllä äiti kapinoi sitä ajatusta vastaan, että Pieni Rakas Nurmilintumme ei saisi sisarusta! Hän kun on tämän reilun vuoden aikana osoittautunut erittäin sosiaaliseksi ja seurankipeäksi pieneksi ihmiseksi, joka voi sitä paremmin, mitä enemmän hänellä on päivän aikana seuraa muista pienistä ihmisistä. Niinä päivinä, kun meillä ei ole hoitolapsia, ni hän on aivan kuin yksinäinen eksynyt pieni hajuaistiton koiranpentu, joka etsii ja hamuaa seuraa. Ja kyse ei ole pelkästään siitä, että hän olisi huomionkipeä tai vaatisi vanhempien seuraa, vaan hän selvästi kaipaa niitä pieniä ystäviä, jotka tässä ruukaa olla. Ovella kun käy rapina, ni hän juoksee heti vastalle, että "KUKA YSTÄVÄ NYT TULI!?" ja ku ketään ei tulekaan, niin pettymys on KOVA!
Ja kapinoi äiti ja isi sitäkin vastaan, että meillä kun olisi pakkasessa vielä 2 pientä rakasta huurunenää, niin emme missään nimessä suostu siihen, että alkiot vain hävitettäisiin. Emme kyllä pysty heitä muillekaan luovuttamaan, sillä he ovat Juliuksen täysiä sisaruksia. (eikä niitä toki luovutukseen kelpuutettaisikaan, sillä se olisi liian iso asia kantaa harteilla, että me emme saisi enää lapsia, mutta jotkut saisivat sataprosenttisesti meidän lapsemme. niin paljon kun olenkin luovutettujen sukusolujen käytön puolestapuhuja, niin omassa tilanteessa se olisi tässä mittakaavassa liian iso henkinen painolasti loppuelämäksi)
- no entä sitten suolen poistoleikkaus? HUOH!! NIIN ISO ASIA KANS!!!!! leikkaukset pääsääntöisesti onnistuvat hyvin, toipuminen on aina erittäin yksilöllistä, loppuelämä ilman paskua suolta on hyvin arvaamatonta: toimiiko ruoansulatuselimistö miten; falskaako röörit; tarttenko minkälaista hygieniavarustusta; opinko syömään oikein; miten suolettomuus vaikuttaa lasten "tekemiseen"; hoidetaanko suolettomia lapsettomuusklinikoilla; onko raskaus edes mahdollista suoletonna JNE JNE JNE... isoja isoja asioita.
asiaan tutustuttuani tulin siihen tulokseen, että mitään ei voi varsinaisesti ennustaa, mutta on sekä hyvälaatuista että heikkolaatuista elämää ilman suolta. Noin niinku elämää yleensä. Ja on myös hedelmöityshoidettuja ja luomu raskautuneita. On alatiesynnyttäjiä ja sektioäitejä. Mutta mitään ei voi ennalta ennustaa. Kaikki on niin yksilöllistä.
mutta jos suoli leikattais, ni kaikki liitännäissairaudet katoais, kivut katoais... noin niinku kärjistettynä. Joten kyl mä haluan ton suolen hemmettiin!!!! Toipuminen veis varmasti ison ajan ja elämä ois aika paskaista sen jälkeen, mutta sou vat!!! Mulla on muuten onnellinen elämä, ni ei se ny yhteen paskaan voi kaatua! Ja mulla on Julius!!!
Me siis päätettiin perheemme sisällä, että jos lääkäri leikkausta ehdottaa, ni sinne mennään! Toki se on eri asia, että ehdottaakokaan, sillä ylipainoisia ei mielellään leikata. Mut jospa se ois tarpeeks iso motivaattori pysyvälle laihduttamiselle... nii, jospa...
- no otinhan mä tän asian puheeks sit iha lapsettomuuslääkärimmekin kanssa. hän sanoi että kun vattapoli on ottanu kaiken maailman kokeet ja testit, ni sitte pitää kokoontua moniammatilliseen ryhmään ja punnita parhaat mahdollisuudet. IVF-hoitajamme pasautti, että miksi emme vain menisi heti PAS:siin, sillä olen Juliuksen odotukse pärjännyt kortisonihoidolla ja hyvällä raskausseurannalla, niin miksi en pärjäisi nytkin, kun suoli ei sinänsä ole huonossa kunnossa. NIINPÄ!!!! Tätä mä haluan!!!! Sillä suoletonna raskaus on taas ihan oma juttusa ja saa taas ihan uusia harmaiden hiusten aiheuttajia, että miksi ei tosiaankin kokeilla raskautta samasta lähtökohdasta kuin viimeksikin?
perheemme päätti kuitenkin odottaa vattapolin ottamien labrakokeiden tulokset, lääkärin lausunnon ja sitte vasta lähdetään TAAS puntaroimaan tulevaisuutta...
mut prkl! mä nään unia kokoajan!!!! mä nään unia, että olen suoletonna ja luomuna raskaana!!!! sillä maailmalla liikkuu huhuja, että mikäli naisen elimistössä on joku krooninen tulehdus, ni se heikentää luomuraskautumisen mahdollisuuksia, ja mullahan on toi tulehdus ja mähän en luomusti raskaudu. ni mä nään nyt sit vaa unia, että tulehdus on kadonnut ja elimistö olisi valmis luomuun...
- ja luomuraskautumisesta tuli mieleen... mähän hedelmätön nainen söin kuukauden ehkäisypillereitä, etten vain missään nimessä raskautuisi sen biologisen lääkeen vaikutuksen alaisena... no se kuukausi meni iha hukkaan, sillä vuosin koko kuun!! ja nyt ku tiputus on lopetettu kokonaan, ni en pillereitä enää ees jatka, sillä enää ei tartte pelätä myrkyttynyttä raskautta... ku kyl mun kohdalla ois kaupunkilegenda luomuihmeestä toteutunu, ku sitä ei missään nimessä ois lääketieteellisistä syistä sallittu!
Elämässä on siis nyt meneillään paljon isoja asioita, ja ne on saanu tän naisen aika hissukseksi! siis olee aika hissukseen ja hiljainen ja vakava ja mietteliäs ja pohtiva... mut mä koin tossa eräänä päivänä ahaaelämyksen, ja lakkasin vatvomasta näitä asioita!!!
Mietin että kyllä elämä vain onkin epäreilua! Mietin ja pohdin! Ja tulin siihen tulokseen että EHEI!!!!
"Ei elämä olekaan epäreilua!!! Mun vaakakupissa on voinut olla toisessa nää kaikki hedelmöittymishäiriöt ja suolitulehdukset ja toisessa totaalilapsettomuus ja paksunsuolen syöpä ja kuolema nuorena ja lapsettomana. Ja mun vaakakuppi onkin kallistunut ikävään, mutta elettävään suolistotulehdukseen ja IHANAAN YHTEEN LAPSEEN!!!! Elämä onkin ollut REILU!!!!! Se on aatellu, että annetaan tolle Satulle noi elämää hieman hankaloittavat terveydelliset vaivat, sillä niiden kanssa hän voi kuitenkin elää HYVÄÄ ELÄMÄÄ RAKKAAN PERHEENSÄ KANSSA!!!!!!"
Niin se kuulkaa on!!! Ja nyt NAUTITAAN ELÄMÄSTÄ JA RAKKAISTA ja eletään elämää täysillä!!!!!
KIITOS TÄSTÄ VÄHEMMÄSTÄ PAHASTA!!!!! Olen KIITOLLINEN että saan elää hyvää ja rakastavaa elämää!!!!!
edit aijuuja kävin mammografiassa ja rintarauhasten ultraäänitutkimuksessa, sillä vasen rintani on maailman kyhmyisin ja kipein tissi ! mut ei siellä luojan kiitos ollut mitään!!!! ei vaikka lääkäri kuinka katto ja kokeili ja tunsi kyhmyt ja uskoi kivut, mutta kuvissa ei vain näkynyt mitään. kuvat tutkti sekä radiologi että naistentautien erikoislääkäri, joten uskottava mun on. ei diagnoosia. ainoastaan kehoitus vain elää asian kanssa. Ja mähän elän kiitollisena, sillä kyl ny kivut ja kyhmyt kestää, ku tietää että ne ei ole mitään pahaa!!! ne on nyt mammottu 3 kertaa ja ultrattu 4 kertaa, joten eiköhä täti jo ala uskoo!!!
lauantai 20. helmikuuta 2010
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
TARRA <3
OI ETTÄ!!!! Kuinka paljon Pieni Mies voikaan kehittyä ihan muutaman päivän aikana!!!
Meidän Julius kävelee kuin vanha tekijä pihalla =) Jopa ylä- ja alamäkeä =) Ihan parasta Nurmilinnun mielestä on kaatua hankeen päistikkaa =) SULOISUUS!!!
Puhetta Meidän Puhemies tapailee ihan tosissaan. Matkimalla on opittu monta uutta sanaa, joita osataan käyttää oikeassa kohdassa =) Uusin sana on "TARRA" <3 Meillä kun hoitolapset ansaitsevat ruokailuilla tarroja, ni Poika on ottanut heistä mallia, ja kun oma lautanen oli tänään syöty tyhjäks, ni hän sanoi: "TARRA!!!!" ja juoksi tarrataululle!! <3 <3 <3 VOI RAKKAUS!!!!! Ja saihan hän kaksi tarraa!! Aivan niinkuin muutkin lapset saavat, kun lautanen on syöty tyhjäks =)
Tummu ja Tuhuva on tämän viikon ollu lomailemassa Sallassa, ja me on hoidettu heidän elukoita (kissa ja koira). Eilen Juliusta otti tosissaan päähän, ku aina vaan talo on ilman Tummua ja Tuhuvaa, vaikka on jo monta päivää siellä käyty "kyläilemässä". Hän osoitti mieltään istumalla kuistin portaalla, eikä suostunu lähtee mihinkää =P Tänään vielä aamulla, kun käytiin päästämässä kissa pihalle, otettiin Tuhuvan lehti postilootasta ja Poika piti sitä käsissään, taapersi pitkin tietä ja hoki: "TUVVA TUVVA TUVVA" =) VOI RAK-KAUS!!!!!!!
Nälästään Pikkumies ilmoittaa kävelemällä leipälootan luo ja varvistaa pöydälle ja haroo sormillaan, josko osuis leipää käteen ja hokee "PEIPÄÄ PEIPÄÄ!" ja ku vaihtoehtona esitetään, että "otettaisko oikeen ruokaa" ni ensin hän JUOKSEE lusikkalaatikolle ja vaatii lusikan käteen, siitä hän JUOKSEE syöttötuolin luo ja nauraa ääneen - kunnes tajuaa, että ei siel vielä mitää ruokaa olekaan, ni sitte alkaa armoton itku =( KAIKKIMULLEHETINYTTÄNNEHETIHETIHETI!!!!
Vettä Pietulaisemme pyytää "Ö-Ö-Ö"-kitinällä ja sanomalla painokkaasti "TTÄ TTÄ" Hän juo itse lasista ja huokaisee "ÄÄÄH" nielemisen jälkeen =) katsoo lasiin ja hokee "POPPU, SÄÄÄ" eli loppu lisää =) Myös kun äiti on juonut oman lasinsa tyhjäks, hän sanoo "SÄÄÄ" eli lisää =P Ja "poppu" tulee myös silloin, kun ei enää jaksa syödä, mut ei iha viel jaksa ruveta rimpuilemaan pois tuolistakaan =P ja äiti ja isi sit uskoo, että no loppuhan se ruokailu sitten on, sillä kun Poika päättää, että enää ei syödä, ni ENÄÄ EI SYÖDÄ =P Ja on hyvä, että hän osaa kylläisyytensä ilmaista =)
Viimeviikolla meillä oli täälä 6 lasta päivisin, ja meidän pieni Nurmilintumme oppi tosiaankin juoksemaan HUIIIIII!!! Siinä, kun muut lapset juoksivat ympäri olkkarin pöytää ja eteistä, ni Meidän Julius juoksi mukana HUIIIII!!! Hän myös osallistui pahvilaatikkomajan totaaliseen murskaamiseen =) oli niin suloista, kun isot lapset tosissaan repi ja rei'itti pahvilaatikkoa, ja Julius istu seassa ja lasten muovisaksilla yritti parhaansa mukaan myös rikkoa tönöä =) ja voi sitä iloa ja autuutta, kun sai ite jonku palasen revittyä pois =) sitä tultiin näyttämään Äitille ja esiteltiin ylpeänä muille lapsille - jokka ei tajunnu tuon taivaallista, että miks se sitä palaansa esittelee =) Joten kyllä tuo leikkiminen porukalla jo vähä onnistuu =)
Meidän Julius kävelee kuin vanha tekijä pihalla =) Jopa ylä- ja alamäkeä =) Ihan parasta Nurmilinnun mielestä on kaatua hankeen päistikkaa =) SULOISUUS!!!
Puhetta Meidän Puhemies tapailee ihan tosissaan. Matkimalla on opittu monta uutta sanaa, joita osataan käyttää oikeassa kohdassa =) Uusin sana on "TARRA" <3 Meillä kun hoitolapset ansaitsevat ruokailuilla tarroja, ni Poika on ottanut heistä mallia, ja kun oma lautanen oli tänään syöty tyhjäks, ni hän sanoi: "TARRA!!!!" ja juoksi tarrataululle!! <3 <3 <3 VOI RAKKAUS!!!!! Ja saihan hän kaksi tarraa!! Aivan niinkuin muutkin lapset saavat, kun lautanen on syöty tyhjäks =)
Tummu ja Tuhuva on tämän viikon ollu lomailemassa Sallassa, ja me on hoidettu heidän elukoita (kissa ja koira). Eilen Juliusta otti tosissaan päähän, ku aina vaan talo on ilman Tummua ja Tuhuvaa, vaikka on jo monta päivää siellä käyty "kyläilemässä". Hän osoitti mieltään istumalla kuistin portaalla, eikä suostunu lähtee mihinkää =P Tänään vielä aamulla, kun käytiin päästämässä kissa pihalle, otettiin Tuhuvan lehti postilootasta ja Poika piti sitä käsissään, taapersi pitkin tietä ja hoki: "TUVVA TUVVA TUVVA" =) VOI RAK-KAUS!!!!!!!
Nälästään Pikkumies ilmoittaa kävelemällä leipälootan luo ja varvistaa pöydälle ja haroo sormillaan, josko osuis leipää käteen ja hokee "PEIPÄÄ PEIPÄÄ!" ja ku vaihtoehtona esitetään, että "otettaisko oikeen ruokaa" ni ensin hän JUOKSEE lusikkalaatikolle ja vaatii lusikan käteen, siitä hän JUOKSEE syöttötuolin luo ja nauraa ääneen - kunnes tajuaa, että ei siel vielä mitää ruokaa olekaan, ni sitte alkaa armoton itku =( KAIKKIMULLEHETINYTTÄNNEHETIHETIHETI!!!!
Vettä Pietulaisemme pyytää "Ö-Ö-Ö"-kitinällä ja sanomalla painokkaasti "TTÄ TTÄ" Hän juo itse lasista ja huokaisee "ÄÄÄH" nielemisen jälkeen =) katsoo lasiin ja hokee "POPPU, SÄÄÄ" eli loppu lisää =) Myös kun äiti on juonut oman lasinsa tyhjäks, hän sanoo "SÄÄÄ" eli lisää =P Ja "poppu" tulee myös silloin, kun ei enää jaksa syödä, mut ei iha viel jaksa ruveta rimpuilemaan pois tuolistakaan =P ja äiti ja isi sit uskoo, että no loppuhan se ruokailu sitten on, sillä kun Poika päättää, että enää ei syödä, ni ENÄÄ EI SYÖDÄ =P Ja on hyvä, että hän osaa kylläisyytensä ilmaista =)
Viimeviikolla meillä oli täälä 6 lasta päivisin, ja meidän pieni Nurmilintumme oppi tosiaankin juoksemaan HUIIIIII!!! Siinä, kun muut lapset juoksivat ympäri olkkarin pöytää ja eteistä, ni Meidän Julius juoksi mukana HUIIIII!!! Hän myös osallistui pahvilaatikkomajan totaaliseen murskaamiseen =) oli niin suloista, kun isot lapset tosissaan repi ja rei'itti pahvilaatikkoa, ja Julius istu seassa ja lasten muovisaksilla yritti parhaansa mukaan myös rikkoa tönöä =) ja voi sitä iloa ja autuutta, kun sai ite jonku palasen revittyä pois =) sitä tultiin näyttämään Äitille ja esiteltiin ylpeänä muille lapsille - jokka ei tajunnu tuon taivaallista, että miks se sitä palaansa esittelee =) Joten kyllä tuo leikkiminen porukalla jo vähä onnistuu =)
tiistai 12. tammikuuta 2010
Tänään optimistiakin meinaa tuttaa iha olan takaa
Mulla oli tänään 100km päässä ensin aamu 7 laboratorio, sit 8 piti mennä hematologiselle polille saamaan Remicade-lääkitys suoneen. Siellä oli uusi lääkäri, joka halusi tehdä täydellisen tutkimuksen, kun tavataan ensimmäistä kertaa (sinänsä tosi hyvä juttu!!) Ja hyvä juttu sinänsäki, että keskusteluissa kävi ilmi, että multa on just revitty 2 viisuria vege. CRP oli TAAS koholla, joten hammashoidon ja CRP:n takia lääkäri ei suostunu antaa tiputuslupaa. Ja ymmärrän sen täysin! Miten en ite hokannu tota yhtymäkohtaa, että suussa ompeleet ja reiät+Remicade=liian iso infektioriski.
Mut kyl vähä vatutti, ku olin varannu sit samalle päivää ihotautilääkärin, jottei tartte montaa päivää ottaa saikkua... ja se aika oli VASTA 16.30 AAARGH!!!! KOKO TUN PÄIVÄ KAUPUNGILLA!!!!!!!!!!!! AAAAARRRRRRGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHH!
Mä IN-HO-AN shoppailua!!!!! IN-HO-AN IN-HO-AN INHOANNNNNNNN!!!!!! ja varsinki ku mulla ois tää kuu ollu "en osta mitään kuu!!!" no ttu!! tulihan sitä ostettua!!! mut VAIN tarpeellista!!!! esim Meidän Julius sai monta uutta potia, ku kaikki alkaa olee piänii. sit hää sai ens kesäks lenkkarit =) ja kotona vasta hokasin, et ne on pirskatti vie sellaset, joissa kantapäät alkaa vilkkuun, ku kanta osuu maahan =) ja voi että!!! Poika käveli koko illan kengät jalassa ja ihaili valoja =) vaik ne on ISOT =P ei hidastanu menoa yhtään =) saatiin kivaa videoo, ku hää tallaili pimeässä =) ja sit Meidän Julius sai uudet hanskat, ku kädet on aina jäässä vaik mutä pukee =( ja liukuestelitkua, että saa kaikkiin sukkiin jarrut =) ja PELASTUSLIIVIT enskesän veneilyyn =) ja nyt äitiki osti itelleen =) hanskoja ja Juha Vuorisen kirjan =) isi sai sit keittiörättejä =P kaikille jotain tarpeellista =P
Sitte niihi lääkäreitten sanomisiin *huoh* tuli paljon sulateltavaa taas pitkäks aikaa.
Kysyin tältä uudelta lääkäriltäni, että mikä on hänen mielipiteensä siihen, että miten Remicade-lääkitys vaikuttaa raskauteen ja varsinkin sikiöön. Aiemmat kaksi suolilääkäriäni on vastannu: "En tiiä. Puoli vuotta menee, että lääkeaine poistuu elimistöstä, joten ainaki sen verran pitäis olla ilman lääkettä. Mut ku teillä on alkiot jo valmiina, ni EHKÄ sellanen 3 kk riittäis. Pistetään Remicade-tiputus tauolle ens toukokuussa ja katotaan sitten, mitä teette" Gynet sanoo: "En tiedä". Tämä lääkäri oli samaa mieltä siitä, että 3-6kk ilman lääkettä, sit PAS (pakastealkionsiirto) sen mukaan, millaisen aikataulun gyne määrää. MUTTA!!! Hän on sitä mieltä, että mun tauti iski sillon niin rajuna päälle ja oli tosi paha pitkän aikaa ja aina vaan pitää CRP:n korkealla, että 3kk:takin voi olla liian pitkä aika olla ilman lääkitystä. (mulle ku ei sovi mitkään tavalliset tablettihoidot, sillä sain niistä karseet allergiaoireet) Kortisonilla tautia hoidettiin Juliusta odottaessa, mutta se ei riittäny hyvään hoitotasapainoon - ja siitä seuras insuliinihoidot, ja mikä sitten johtikaan siihen, että Julius syntyi 4vko etuajassa ja ikäisekseen pienenä.
Tää uus lääkäri siis kehotti meitä alkamaan tekemään luopumistyötä sisarushaaveen kanssa, sillä on parasta varautua myös pahimpaan, ettei se sit tuu liian isona kolauksena kesällä, jos huomataankin, että tautini ei enää mahdollista lääkeetöntä aikakautta ja sitä myöden raskautta.
No, tossa vaiheessa en vielä alkanu ahdistuu asiasta, vaan olin tosi kiitollinen, että lääkäri puhu suoraan ja kehotti varautuu tuohonki vaihtoehtoon. Mä oon sitä mieltä, että lääkärin PITÄÄ puhua niin ku asiat on ja suoraan, eikä silotella että "katsotaan katsotaan, kyllä kaikki sujuu!" Ja olen edelleen kiitollinen suorista sanoista =) mitä sitä kaunistelemaan, jos tilanne on tämä.
Nooh, sitte tosiaan yritin kuluttaa sen 7 tuntia kaupungilla PLÄÄÄH!!!! Ei mun juttu lainkaan!!!! EI EI EI JA EI!!!!!!!
Sit VIH-DOIN oli ihotautilääkärin aika. Mulla oli sille monta eri ongelmakohtaa esitettävänä. Lääkärin mielestä kaikki oli todellakin ihotautiongelmia, MUTTA!!!! "Kun sinulla nyt on tuo colitis ulcerosa, niin ongelmaa nro1 ei voida hoitaa lääkinnällisesti, sillä suolistosi ei kestä niitä lääkkeitä, joita kyseiseen vaivaan käytettäisiin. Ongelma nro2:n kanssa on samoin, ja lisäksi muuten tuo Remicade-lääkitys on eräänlainen este lääkinnälliselle hoidolle. Ongelma nro3:n kanssa on samoin, että kun sulla nyt on tuo ilkeä suolitauti, ni ei tällekään oikee voi mitään tehdä. Asioiden kanssa on vain elettävä, ja hädän hetkellä voi turvautua käsikauppavoiteisiin. Mutta on myös huomioitava että erään vaivasi yksi hoitomuoto on juurikin tuo Remicade, joten voisi olettaa, että muutaman tiputuskerran jälkeen tämä ongelma ratkeaa =) Mutta, on myös huomioitava että muutama näistä sun ongelmista johtuu usein juuri suolistosairaudestasi ja Remicade-hoidosta, joten hoidat yhtä ja yllytät toista, pienempi paha pitää vain kestää"
Ja mähän siis kestän. Ei noissakaan lausunnoissa mitään vastaan pantavaa. Hyväksyn diagoosit ja hoito-ohjeet täysin, ja pärjään juttujeni kanssa -olenhan pärjännyt tähänkin asti.
Kysyin iholääkäriltä sitten, että tietääkö hän tämän Remicaden vaikutuksesta sikiöön ja koko raskautumisjuttuun. Ja hänhän tiesi!!! tai no siis ei nyt suoranaisesti just tosta raskaus ja sikiöasiasta, mutta itse Remicadesta kyllä, sillä hän on nimenomaan biologisten lääkkeiden asiantuntija ja jopa kouluttaja =) Ja siitähän se keskustelu sitten kunnolla virisikin =) (onko tuo sana?)
Tiivistettynä:
Remicade on niin uusi lääke (tullut markkinoille 1999), että siitä ei ole käyttökokemusta raskausajoilta, eikä siten mitään tutkimustietoa siitä, miten se vaikuttaa sikiöön. Mutta yhden samantapaisen lääkkeen kohdalla on tapauksia, että lääkityksen aikana on "vahingossa" raskauduttu, eikä raskautta ole haluttu keskeyttää. Silloin on lääkitys lopetettu. Mutta tapauksista ei ole raportoitu, että ovatko vauvat olleet terveitä, sillä noin pieni otanta ei anna oikeaa kuvaa tilanteesta ja lääkkeen vaikutuksesta. (tosin tämä lääke on vedetty vuosi sitten pois markkinoilta, mutta syytä tähän ei mulle sanottu, mut veikkaan et se ei ollu tää vaikutus raskauteen, vaan joku ihan muu)
Remicade poistuu elimistöstä noin 6kk:ssa, joten vasta sen jälkeen on "turvallista" raskautua. Mutta valmiilla, puhtailla alkioilla, tilanne on eri, ja siinä asiassa pitää tehdä yhteistyötä hoitavan gynen kanssa. Pitää olla moniammatillinen työryhmä päättämässä asioista ja arvioimassa riskejä ja ohjeistamassa teitä, jotka asian kuitenkin loppupeleissä päätätte.
Hän ei tokikaan voi kieltää raskautumista, sillä eihän sitä voi tietää, jos vaikka lääkeellä ei olisi mitään vaikutusta sikiöön. Mutta hän ei missään nimessä kyllä suosittele kokeilemaan, sillä riski on tuntematon ja sen takia suuri.
Ja sen verran hän vielä osasi tästä lääkkeestä sanoa, että usein on niin, että jos Remicade on ainut lääke, joka omaan tautiinsa tehoaa, niin se on hyvin pitkälti monen vuoden hoitojakso, sillä se ei paranna tautia vaan vain pitää hyvän hoitotason yllä. Joten, pitää varautua siihen, että ilman lääkitystä tauti taas aktivoituu niin pahaksi, että sikiön terveys voi olla sitäkin kautta uhattuna. Mutta kumpi sitten on pienempi riski: sikiön heikko ravitsemus plus insuliinin ja kortisonin vaikutus sikiöön vai biologisen lääkkeen tuntematon vaikutus sikiöön. Ne on asioita, joita täytyy punnita sitten, kun tilanne on oikeasti ajankohtainen. Mutta jo etukäteen on hyvä pohtia kaikkia eri vaihtoehtoja ja varautua siihen, että lapsilukumäärä jää valitettavasti vain yhteen.
Näin ollen, uuden vatsalääkärin ja tämän ihotautilääkärin viesti on hyvin paljon samanlainen; vanhojen vatasalääkäreitten ja gynekologien viesti on "en tiedä", niin vaikka gyne nyt yhtäkkiä sanoiski, että "kyl sitä sittekki uskaltais ehkä kokeilla", ni EI KYL USKALLA!!!!
Isännän kans ku asiaa puitiin, ni tultiin siihen tulokseen, että alkiot uskalletaan hakea sitten, kun tämä moniammatillinen lääkäriryhmä on sitä mieltä, että ne uskaltaa hakea, mutta että aikaisintaan 3kk tiputuksen lopettamisesta. Ja että nollilta lähtevään hoitoon emme uskalla, ennen kuin olemme ihan varmoja, että elimistössä ei enää ole lääkettä ja ennen kuin tiedämme, että suolitauti pysyy rauhallisena ilman tätä Remicadea. Eli jos toukokuussa lopetetaan tiputus, niin elo-syyskuussa uskaltaa lähteä PAS:siin, MIKÄLI suoli on pysyny hyvässä tai edes kohtalaisessa kunnossa. Ja nollilta lähteviin hedelmöityshoitoihin ei kovin herkästi ees "uskalleta" lähteä (siinä on niin paljon muutaki ku vain tää suolitauti) Ja jos homma venyy niin pitkälle, että alkioiden "ilmainen"pakastusaika menee umpeen, niin me sit ostetaan pakastus, sulatus ja kaikki muu tarvittava palvelu siltä klinikalta. (julkisella sektorilla kun alkioita pakastetaan "ilmaiseksi" 3vuotta, sen jälkeen siitä kaikesta peritään maksu)
Isännällä on isoveljeensä ikäeroa 4 vuotta, ja se on hänen mielestään iha siinä rajoilla, että mikä on sopiva maksimi-ikäraja. Joten jos Meidän Juliukselle tulisi "liian iso" ikäero pikkusisareen, niin se olisi kans yksi vakavasti pohdittava tekijä.
VOI ON TÄSSÄ NII MONTA ASIAA TAAS SULATELTAVANA!!!!
Onneks mulla on kohta gynen aika, ni voin "pistää senki asialle" ja pyydän, että hänkin tosissaan tutustuisi kyseiseen lääkitykseen ja muodostaisi jonkinlaisen mielipiteen, ja ainakin varautuisi tähän moniammatilliseen työryhmäilyyn.
Mutta me aletaan nyt tosissamme varautumaan siihen, että Meidän Julius jää ainokaiseksemme - ei ole sitten niin suuri pudotus, kun asia tulee oikeasti ajankohtaiseksi ja huomataan, että vauvahaaveet saa unohtaa. Hyvä se nimittäin on varautua! Mikä sen ihanampi uutinen, kuin että "Kyllä te voitte alkaa yrittä raskautta!" ku ollaanki varauduttu siihe, että sanotaan: "Joo tää oli ny sit täsä!"
ps. Onneksi meillä on Julius!!!!!! Hän on jo PALJON!!! Ja ihan riittämiin <3 Mutta sisaruksista olisi sellainen omanlaisensa turva (ja riesa) ;) Ja olemme huomanneet, että Julius on kyllä seurankipeä, ja viihtyy muiden lasten kanssa, joten siinä mielessä sisarus olisi kyllä hyväksi. Mutta jos on tarkoitettu, että sisarusta ei voi saada, ni sit on vain osattava elää ilman ja mietittävä, miten saisi kuitenkin tarpeeksi lapsikontakteja.
Mut kyl vähä vatutti, ku olin varannu sit samalle päivää ihotautilääkärin, jottei tartte montaa päivää ottaa saikkua... ja se aika oli VASTA 16.30 AAARGH!!!! KOKO TUN PÄIVÄ KAUPUNGILLA!!!!!!!!!!!! AAAAARRRRRRGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHH!
Mä IN-HO-AN shoppailua!!!!! IN-HO-AN IN-HO-AN INHOANNNNNNNN!!!!!! ja varsinki ku mulla ois tää kuu ollu "en osta mitään kuu!!!" no ttu!! tulihan sitä ostettua!!! mut VAIN tarpeellista!!!! esim Meidän Julius sai monta uutta potia, ku kaikki alkaa olee piänii. sit hää sai ens kesäks lenkkarit =) ja kotona vasta hokasin, et ne on pirskatti vie sellaset, joissa kantapäät alkaa vilkkuun, ku kanta osuu maahan =) ja voi että!!! Poika käveli koko illan kengät jalassa ja ihaili valoja =) vaik ne on ISOT =P ei hidastanu menoa yhtään =) saatiin kivaa videoo, ku hää tallaili pimeässä =) ja sit Meidän Julius sai uudet hanskat, ku kädet on aina jäässä vaik mutä pukee =( ja liukuestelitkua, että saa kaikkiin sukkiin jarrut =) ja PELASTUSLIIVIT enskesän veneilyyn =) ja nyt äitiki osti itelleen =) hanskoja ja Juha Vuorisen kirjan =) isi sai sit keittiörättejä =P kaikille jotain tarpeellista =P
Sitte niihi lääkäreitten sanomisiin *huoh* tuli paljon sulateltavaa taas pitkäks aikaa.
Kysyin tältä uudelta lääkäriltäni, että mikä on hänen mielipiteensä siihen, että miten Remicade-lääkitys vaikuttaa raskauteen ja varsinkin sikiöön. Aiemmat kaksi suolilääkäriäni on vastannu: "En tiiä. Puoli vuotta menee, että lääkeaine poistuu elimistöstä, joten ainaki sen verran pitäis olla ilman lääkettä. Mut ku teillä on alkiot jo valmiina, ni EHKÄ sellanen 3 kk riittäis. Pistetään Remicade-tiputus tauolle ens toukokuussa ja katotaan sitten, mitä teette" Gynet sanoo: "En tiedä". Tämä lääkäri oli samaa mieltä siitä, että 3-6kk ilman lääkettä, sit PAS (pakastealkionsiirto) sen mukaan, millaisen aikataulun gyne määrää. MUTTA!!! Hän on sitä mieltä, että mun tauti iski sillon niin rajuna päälle ja oli tosi paha pitkän aikaa ja aina vaan pitää CRP:n korkealla, että 3kk:takin voi olla liian pitkä aika olla ilman lääkitystä. (mulle ku ei sovi mitkään tavalliset tablettihoidot, sillä sain niistä karseet allergiaoireet) Kortisonilla tautia hoidettiin Juliusta odottaessa, mutta se ei riittäny hyvään hoitotasapainoon - ja siitä seuras insuliinihoidot, ja mikä sitten johtikaan siihen, että Julius syntyi 4vko etuajassa ja ikäisekseen pienenä.
Tää uus lääkäri siis kehotti meitä alkamaan tekemään luopumistyötä sisarushaaveen kanssa, sillä on parasta varautua myös pahimpaan, ettei se sit tuu liian isona kolauksena kesällä, jos huomataankin, että tautini ei enää mahdollista lääkeetöntä aikakautta ja sitä myöden raskautta.
No, tossa vaiheessa en vielä alkanu ahdistuu asiasta, vaan olin tosi kiitollinen, että lääkäri puhu suoraan ja kehotti varautuu tuohonki vaihtoehtoon. Mä oon sitä mieltä, että lääkärin PITÄÄ puhua niin ku asiat on ja suoraan, eikä silotella että "katsotaan katsotaan, kyllä kaikki sujuu!" Ja olen edelleen kiitollinen suorista sanoista =) mitä sitä kaunistelemaan, jos tilanne on tämä.
Nooh, sitte tosiaan yritin kuluttaa sen 7 tuntia kaupungilla PLÄÄÄH!!!! Ei mun juttu lainkaan!!!! EI EI EI JA EI!!!!!!!
Sit VIH-DOIN oli ihotautilääkärin aika. Mulla oli sille monta eri ongelmakohtaa esitettävänä. Lääkärin mielestä kaikki oli todellakin ihotautiongelmia, MUTTA!!!! "Kun sinulla nyt on tuo colitis ulcerosa, niin ongelmaa nro1 ei voida hoitaa lääkinnällisesti, sillä suolistosi ei kestä niitä lääkkeitä, joita kyseiseen vaivaan käytettäisiin. Ongelma nro2:n kanssa on samoin, ja lisäksi muuten tuo Remicade-lääkitys on eräänlainen este lääkinnälliselle hoidolle. Ongelma nro3:n kanssa on samoin, että kun sulla nyt on tuo ilkeä suolitauti, ni ei tällekään oikee voi mitään tehdä. Asioiden kanssa on vain elettävä, ja hädän hetkellä voi turvautua käsikauppavoiteisiin. Mutta on myös huomioitava että erään vaivasi yksi hoitomuoto on juurikin tuo Remicade, joten voisi olettaa, että muutaman tiputuskerran jälkeen tämä ongelma ratkeaa =) Mutta, on myös huomioitava että muutama näistä sun ongelmista johtuu usein juuri suolistosairaudestasi ja Remicade-hoidosta, joten hoidat yhtä ja yllytät toista, pienempi paha pitää vain kestää"
Ja mähän siis kestän. Ei noissakaan lausunnoissa mitään vastaan pantavaa. Hyväksyn diagoosit ja hoito-ohjeet täysin, ja pärjään juttujeni kanssa -olenhan pärjännyt tähänkin asti.
Kysyin iholääkäriltä sitten, että tietääkö hän tämän Remicaden vaikutuksesta sikiöön ja koko raskautumisjuttuun. Ja hänhän tiesi!!! tai no siis ei nyt suoranaisesti just tosta raskaus ja sikiöasiasta, mutta itse Remicadesta kyllä, sillä hän on nimenomaan biologisten lääkkeiden asiantuntija ja jopa kouluttaja =) Ja siitähän se keskustelu sitten kunnolla virisikin =) (onko tuo sana?)
Tiivistettynä:
Remicade on niin uusi lääke (tullut markkinoille 1999), että siitä ei ole käyttökokemusta raskausajoilta, eikä siten mitään tutkimustietoa siitä, miten se vaikuttaa sikiöön. Mutta yhden samantapaisen lääkkeen kohdalla on tapauksia, että lääkityksen aikana on "vahingossa" raskauduttu, eikä raskautta ole haluttu keskeyttää. Silloin on lääkitys lopetettu. Mutta tapauksista ei ole raportoitu, että ovatko vauvat olleet terveitä, sillä noin pieni otanta ei anna oikeaa kuvaa tilanteesta ja lääkkeen vaikutuksesta. (tosin tämä lääke on vedetty vuosi sitten pois markkinoilta, mutta syytä tähän ei mulle sanottu, mut veikkaan et se ei ollu tää vaikutus raskauteen, vaan joku ihan muu)
Remicade poistuu elimistöstä noin 6kk:ssa, joten vasta sen jälkeen on "turvallista" raskautua. Mutta valmiilla, puhtailla alkioilla, tilanne on eri, ja siinä asiassa pitää tehdä yhteistyötä hoitavan gynen kanssa. Pitää olla moniammatillinen työryhmä päättämässä asioista ja arvioimassa riskejä ja ohjeistamassa teitä, jotka asian kuitenkin loppupeleissä päätätte.
Hän ei tokikaan voi kieltää raskautumista, sillä eihän sitä voi tietää, jos vaikka lääkeellä ei olisi mitään vaikutusta sikiöön. Mutta hän ei missään nimessä kyllä suosittele kokeilemaan, sillä riski on tuntematon ja sen takia suuri.
Ja sen verran hän vielä osasi tästä lääkkeestä sanoa, että usein on niin, että jos Remicade on ainut lääke, joka omaan tautiinsa tehoaa, niin se on hyvin pitkälti monen vuoden hoitojakso, sillä se ei paranna tautia vaan vain pitää hyvän hoitotason yllä. Joten, pitää varautua siihen, että ilman lääkitystä tauti taas aktivoituu niin pahaksi, että sikiön terveys voi olla sitäkin kautta uhattuna. Mutta kumpi sitten on pienempi riski: sikiön heikko ravitsemus plus insuliinin ja kortisonin vaikutus sikiöön vai biologisen lääkkeen tuntematon vaikutus sikiöön. Ne on asioita, joita täytyy punnita sitten, kun tilanne on oikeasti ajankohtainen. Mutta jo etukäteen on hyvä pohtia kaikkia eri vaihtoehtoja ja varautua siihen, että lapsilukumäärä jää valitettavasti vain yhteen.
Näin ollen, uuden vatsalääkärin ja tämän ihotautilääkärin viesti on hyvin paljon samanlainen; vanhojen vatasalääkäreitten ja gynekologien viesti on "en tiedä", niin vaikka gyne nyt yhtäkkiä sanoiski, että "kyl sitä sittekki uskaltais ehkä kokeilla", ni EI KYL USKALLA!!!!
Isännän kans ku asiaa puitiin, ni tultiin siihen tulokseen, että alkiot uskalletaan hakea sitten, kun tämä moniammatillinen lääkäriryhmä on sitä mieltä, että ne uskaltaa hakea, mutta että aikaisintaan 3kk tiputuksen lopettamisesta. Ja että nollilta lähtevään hoitoon emme uskalla, ennen kuin olemme ihan varmoja, että elimistössä ei enää ole lääkettä ja ennen kuin tiedämme, että suolitauti pysyy rauhallisena ilman tätä Remicadea. Eli jos toukokuussa lopetetaan tiputus, niin elo-syyskuussa uskaltaa lähteä PAS:siin, MIKÄLI suoli on pysyny hyvässä tai edes kohtalaisessa kunnossa. Ja nollilta lähteviin hedelmöityshoitoihin ei kovin herkästi ees "uskalleta" lähteä (siinä on niin paljon muutaki ku vain tää suolitauti) Ja jos homma venyy niin pitkälle, että alkioiden "ilmainen"pakastusaika menee umpeen, niin me sit ostetaan pakastus, sulatus ja kaikki muu tarvittava palvelu siltä klinikalta. (julkisella sektorilla kun alkioita pakastetaan "ilmaiseksi" 3vuotta, sen jälkeen siitä kaikesta peritään maksu)
Isännällä on isoveljeensä ikäeroa 4 vuotta, ja se on hänen mielestään iha siinä rajoilla, että mikä on sopiva maksimi-ikäraja. Joten jos Meidän Juliukselle tulisi "liian iso" ikäero pikkusisareen, niin se olisi kans yksi vakavasti pohdittava tekijä.
VOI ON TÄSSÄ NII MONTA ASIAA TAAS SULATELTAVANA!!!!
Onneks mulla on kohta gynen aika, ni voin "pistää senki asialle" ja pyydän, että hänkin tosissaan tutustuisi kyseiseen lääkitykseen ja muodostaisi jonkinlaisen mielipiteen, ja ainakin varautuisi tähän moniammatilliseen työryhmäilyyn.
Mutta me aletaan nyt tosissamme varautumaan siihen, että Meidän Julius jää ainokaiseksemme - ei ole sitten niin suuri pudotus, kun asia tulee oikeasti ajankohtaiseksi ja huomataan, että vauvahaaveet saa unohtaa. Hyvä se nimittäin on varautua! Mikä sen ihanampi uutinen, kuin että "Kyllä te voitte alkaa yrittä raskautta!" ku ollaanki varauduttu siihe, että sanotaan: "Joo tää oli ny sit täsä!"
ps. Onneksi meillä on Julius!!!!!! Hän on jo PALJON!!! Ja ihan riittämiin <3 Mutta sisaruksista olisi sellainen omanlaisensa turva (ja riesa) ;) Ja olemme huomanneet, että Julius on kyllä seurankipeä, ja viihtyy muiden lasten kanssa, joten siinä mielessä sisarus olisi kyllä hyväksi. Mutta jos on tarkoitettu, että sisarusta ei voi saada, ni sit on vain osattava elää ilman ja mietittävä, miten saisi kuitenkin tarpeeksi lapsikontakteja.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Pienestä pitäen
Alle neljä vuotiaan suusta kuultua: *silittelee masuaan kuin odottava nainen konsanaan* "VOI jos mä oisin jo iso, ni mä ainaki synnyttäisin lapsen - tai siis monta lasta!!!"
Eli noin pienestä pitäen sitä jo haaveillaan äitiydestä. Voiko noin pienelle sanoa, että ei se kuule välttämättä iha noin vaan onnistu!?!?!?
Eli noin pienestä pitäen sitä jo haaveillaan äitiydestä. Voiko noin pienelle sanoa, että ei se kuule välttämättä iha noin vaan onnistu!?!?!?
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Raitis ilma virkistää - ja väsyttää =P Reissussa rähjääntyy - ja virkistyy!
Meidän Juliuksen unirytmit on vähä sekasi. Menee nukkuun vähä millo ITE haluaa, heräilee yöllä iha mite ITE haluaa, nukkuu aamulla just nii myöhään ku ITE haluaa (tosin tästä kohdasta me vanhemmatki tykätään)
Sekotti sitte nää pyhät jo noin pienenki! Mitehä huominen ja koko viikko sujuu, ku tuloo taas hoitolapset - ja on taas yks pyhäpäivä keskellä viikkoa... No, suju ne ennenki hianosti, ni kai ne sujuu nykki (ainaki jonku ajan päästä)
Eilen yritettiin tosissaan saaha normirytmi päälle ja lähettiin siis päiväuniaikaan ajamaan mun veljen luo tonne noin sadan kilometrin päähän. Ja Meidän Julius nukahti oitis ja nukkui kunnon unet. serkkupojan kans peuhaten lataantu uniakut taas niin, että ku siitä ajettiin mun mummulaan kyläileen, ni jo siks parikskytäminuutikskin Poika nukahti. Ja voi sitä kiukkua ja itkua, mikä siitä seuras, ku heräs ylimummulassa =( Kotimatka ajoitettiin sitten niin, että Pieni sai nukahtaa yöunille, ja hyvin meni. Nimittäin aamulla hän heräs PUOL KYMMENEN!!!!!!
Eli tän päivän rytmi oli sit IHA SEKASI!!! Mut mitäs tuosta!!! Me ulkoiltiin urakalla "aamu"puuron jälkeen, ja lounas ja päiväunet maistuki sitte kahden maissa. Niiltä unilta herätin hellävaraisesti valon ja äänien avulla, ni ei tullu ees itkukiukku. Sit taas ulkoilemaan, jotta yöunille malttais sit nukahtaa kuitenki säädylliseen aikaan. No ulkoilun päälle vielä ruokaa, sisäleikkejä ja SAUNAA, ni joha Poika simahti =) Äipän nukutusmetodi oli tälle iltaa kuiskuttelu =) ja sillä Nurmilintu jähmettyi paikalleen kuuntelemaan ja ei aikaakaan, kun uni jo valtas mielen <3 Siinä hän tuhis otsa mun otsaa vasten, hipsutti Rakkaan Nallun rusettia ja välillä vähän Äipän poskea ja tukkaa ja silmää ja nenää <3 hiki vaan valu otsiemme välistä, mutta AH SIINÄ OLI NIIN HYVÄ OLLA!!!!
Eli tasaisesti on virkistytty ja väsytty viikonlopun aikana =) ja ulkoilu on selvästi mieluista puuhaa, ku ei sit tartte niin kamalasti ees kituuttaakaan, ku sisällä ollaan. Ja pihalla on kiva olla myös siks, että siellä on niin kiva kävellä pitkin ja poikin ja sit kaatua rähmälleen lumihankeen =) se on nyt Meidän Juliuksen mielipuuhaa <3 saa nähä helpottaako vai vaikeuttaako tuo uuden taidon hallitseminen mun työtäni tuolla pihamiljöössä =P onneks on hanget, jotka rajoittaa liikkumisaluetta =) siinä mielessä siis juuri oikeaan aikaan tuo kävelemisen taito on opittu =)
AIJUU!!!! Ilmottauduin kansalaisopiston (vai mikä sen oikea nimi nykyään onkaan) kursseille =) Pojan kanssa värikylpypäivään =) Itteni kans Viittomat puheen tukena-kurssille <3 (oon AINA halunnu viittomakurssille, mut eihä niitä tääl oo järjestetty!!!) Ja vielä kolmelle psykologian kurssille =) Vuorovaikutustaitojen, Temperamenttityyppien ja Narsistien kurssille =P Eiköhä noilla illan luennoilla ja käytännön kokemuksillä jo saa tsykiatrin paperit ja voi pistää puljun pystyyn =P
Nii ja Zumbaan tutustumistunnillekin aion mennä =P toivottavasti sitä sumpaa sit järjestettäis täällä, ettei jäis vaan tutustumiseks =P
Sekotti sitte nää pyhät jo noin pienenki! Mitehä huominen ja koko viikko sujuu, ku tuloo taas hoitolapset - ja on taas yks pyhäpäivä keskellä viikkoa... No, suju ne ennenki hianosti, ni kai ne sujuu nykki (ainaki jonku ajan päästä)
Eilen yritettiin tosissaan saaha normirytmi päälle ja lähettiin siis päiväuniaikaan ajamaan mun veljen luo tonne noin sadan kilometrin päähän. Ja Meidän Julius nukahti oitis ja nukkui kunnon unet. serkkupojan kans peuhaten lataantu uniakut taas niin, että ku siitä ajettiin mun mummulaan kyläileen, ni jo siks parikskytäminuutikskin Poika nukahti. Ja voi sitä kiukkua ja itkua, mikä siitä seuras, ku heräs ylimummulassa =( Kotimatka ajoitettiin sitten niin, että Pieni sai nukahtaa yöunille, ja hyvin meni. Nimittäin aamulla hän heräs PUOL KYMMENEN!!!!!!
Eli tän päivän rytmi oli sit IHA SEKASI!!! Mut mitäs tuosta!!! Me ulkoiltiin urakalla "aamu"puuron jälkeen, ja lounas ja päiväunet maistuki sitte kahden maissa. Niiltä unilta herätin hellävaraisesti valon ja äänien avulla, ni ei tullu ees itkukiukku. Sit taas ulkoilemaan, jotta yöunille malttais sit nukahtaa kuitenki säädylliseen aikaan. No ulkoilun päälle vielä ruokaa, sisäleikkejä ja SAUNAA, ni joha Poika simahti =) Äipän nukutusmetodi oli tälle iltaa kuiskuttelu =) ja sillä Nurmilintu jähmettyi paikalleen kuuntelemaan ja ei aikaakaan, kun uni jo valtas mielen <3 Siinä hän tuhis otsa mun otsaa vasten, hipsutti Rakkaan Nallun rusettia ja välillä vähän Äipän poskea ja tukkaa ja silmää ja nenää <3 hiki vaan valu otsiemme välistä, mutta AH SIINÄ OLI NIIN HYVÄ OLLA!!!!
Eli tasaisesti on virkistytty ja väsytty viikonlopun aikana =) ja ulkoilu on selvästi mieluista puuhaa, ku ei sit tartte niin kamalasti ees kituuttaakaan, ku sisällä ollaan. Ja pihalla on kiva olla myös siks, että siellä on niin kiva kävellä pitkin ja poikin ja sit kaatua rähmälleen lumihankeen =) se on nyt Meidän Juliuksen mielipuuhaa <3 saa nähä helpottaako vai vaikeuttaako tuo uuden taidon hallitseminen mun työtäni tuolla pihamiljöössä =P onneks on hanget, jotka rajoittaa liikkumisaluetta =) siinä mielessä siis juuri oikeaan aikaan tuo kävelemisen taito on opittu =)
AIJUU!!!! Ilmottauduin kansalaisopiston (vai mikä sen oikea nimi nykyään onkaan) kursseille =) Pojan kanssa värikylpypäivään =) Itteni kans Viittomat puheen tukena-kurssille <3 (oon AINA halunnu viittomakurssille, mut eihä niitä tääl oo järjestetty!!!) Ja vielä kolmelle psykologian kurssille =) Vuorovaikutustaitojen, Temperamenttityyppien ja Narsistien kurssille =P Eiköhä noilla illan luennoilla ja käytännön kokemuksillä jo saa tsykiatrin paperit ja voi pistää puljun pystyyn =P
Nii ja Zumbaan tutustumistunnillekin aion mennä =P toivottavasti sitä sumpaa sit järjestettäis täällä, ettei jäis vaan tutustumiseks =P
lauantai 2. tammikuuta 2010
Häpi nyy jiö häpi nyy jiö
Takana ihana vuosi!! Toivottavasti tämä vuosi on myös ihana!!!!!
Uusi vuosi otettiin vastaan iha kotioloissa ja pääosin perheen kesken =) Raketit käytiin ampumassa kolmisteen mettän keskellä "pimeässä" (nii pimeässä ku täyskuulla voi olla =P) Meidän Julius istui lumipenkassa ja IHAILI patoja <3 Ku padat oli pärissy, ni hänhän keksi, että ku kumartuu eteen ja sit suoristaa ittesä selällämakuun, ni penkalta voi laskea pyllymäkeä =)
Pamahtavat raketit Poika katsoikin sitte Äipän sylistä, sillä muuten ois koko show menny ohi sen pyllymäen ihanuuden takia =) Ja ku raketti lähti, ni Poika suhis "SHHHHIUUUUUU" ja ku se pamahti, ni hän jännitti vartalonsa hyvin äkkinäisesti poksahtamisen merkiksi =) Eli ei pelottanu yhtään =) Oli vaan KIVVAAA!!!!
Sanoja Nurmilintu on alkanu tapailemaan tosissaan =) omalla tunnistettavalla tavallaan hän sanoo: kiitti, loppu, heippa, päivää, vauva, vaippa, napa, Jonna, täti, onnea, Tummu, kissa ja mitäs kaikkee... ja ne ku sattuu tulemaan vielä oikeaan kohtaan =) Meillä siis on ainaki pitäny paikkasa tuo "hitaasti liikkeelle, varhain puhumaan", tokikaan eihä sitä vielä voi sanoa, että Meidän Julius alkais puhumaanpuhumaan, mutta tunnistettavia sanoja ainakin NYT tulee. Ja ärrä ja ässä ainaki NYT menee oikein. Hän on muuten aika varmasti oikeakätinen. Molemmat kädet kyl toimii, mut oikea on vahvempi ja äkkiempää oikea on käytössä ku vasen.
Meidän Juliuksen sängyn päällä on mun kummeilta saamani enkelimobile, täysin valkoinen ja hentoinen, eli ei mikään virikemobile, vaan sellainen "suojeleva joukkio" <3 (sain sen kauan kauan sitten, ja päätin, että KUN saan omIA lapsIA, ni enkelit päätyvät HEIDÄN sänkynsä päälle- silloin kun vielä olin varma, että lapsia tehdään tosta noi vaan ja just nii paljo ku tahotaan ja just sillä ikäerolla ku tahotaan, mutta...) Nooh anyway!! Mobile on ollut sängyn päällä aina, mutta nyt se on vasta ruvennut tosissaan kiinnostamaan. Mä sit aloin tekee nii, että aina ku Poika enkeleitä osoittelee ja huomioi, ni laulan "hiljaa, hyvin hiljaa, nyt kuuluu keijujen äänet, he tanssivat noin koko yön laulaen, sua vain suojellen" ja usein samalla heiluttelin sormiani mobilen lähellä, jotta ilmavirta heilutti sitä - niin ni nyt Pojalla on tapana itsekin heilutella sormiaan mobileen päin =) Ja äsken, kun nukutin häntä <3 ni hän oli puoliunessa, silmät kii ja hipsutti Rakkaan Nallunsa kaularusettia, ni hän yhtäkkiä ojensi kätensä mobileen päin ja alkoi heiluttaa sormiaan. No eihä Äippä het tajunnu, notta mistä on kyse, vaan nostin iteki käteni ja heiluttelin sormia. Mut se ei ollu se, mitä Poika tarkoitti, vaan hän lisäsi oman laulun mukaan ja SITHÄ MÄÄ TAJUSIN =) ja aloin hiljaa laulamaan laulua =) Pieni kääntyi minuun päin, hipsutti kasvojani Rakkaan Nallun rusettinarulla ja alkoi nukkumaan =) Välillä, kun lakkasin laulamasta, ni hän taas nosti käden mobileen päin =) OIH PIENTÄ VIISASTA MIESTÄ!!!! <3
Lumituuli oli löytänyt tiensä tänne ja ihmetteli, että Meidän Julius on JO 14kk =) ja niin kuulkaas ihmettelen minäKIN!!!!!! Aika menee AI-VAN liian nopeaa!!!!! Hän ei ole enää pikkuvauva! Hän on enää pikku =) vaikka itse itseään vauvaksi kutsuukin ;) Meidän Julius kävi just lääkärissä korvatulehduksen takia, ja siellä mitattiin vaatteet ja vaippa päällä, ni painoksi saatiin 10kg, eli vieläKÄÄN Pieni ei ole ylittänyt kymppirajaa - mut onpa kompakti paketti kantaa.
Sillä kantaa häntä nykyään paljon saakin!!! Pojan viihdyttäminen on tällä hetkellä TAUOTONTA!!! Iha kokoajan Nurmilintu vaatii huomiota, ja samanlainen huomio ei kelpaa kuin hetkeks =P joten just tässä vaiheessa on nyt Äipän ja Isännän mielikuvitus koetuksilla, sillä välillä tuntuu että viihdytyskeinot on kaikki käytetty. Eilen iha ykkössuosikki on tänään iha lääst siison, ja huomenna on keksittävä jotain iha uutta, sillä kaikki vanha on siis nii vanhaa ja tylsää =P Kotityöt on tällähetkellä siis aivan retuperällä, mutta NYT on Pojan aika, ja kotityöt saavat oman aikansa sitte taas joskus!!
Yöunille meno on myös saanut haasteita. Tai kait se on nyt jotenki niinku normaalilla tasolla, ku nyt on se vaihe, että pitää tosissaan nukuttaa. 13kuun ikäiseks asti homma toimi pääsääntöisesti niin, että iltapuuro, iltapesu, iltamaito ja nukkumaan- nukahti joko pullolle syliin tai sit pullon jälkeen sänkyyn itsenäisesti. Mut ehei, ei enää!! Syliin ei enää lainkaan, omaan sänkyyn ei tosiaankaan, joten Äipän kainaloon isossa sängyssä, 15-30 min peuhaamista ja sit totaalisimahdus. Nooh, tää on NYT tätä. Ei mene aikaakaan, kun tilanne on se, että Äippä ei saa ees tulla huoneeseen =( voih!
Äipän asenne on nyt se, että Pojan ehdoilla! Nyt mun tehtävä on olla Poikaa varten, omaa aikaa otan sitte taas joskus. Ja täytyy olla ylpeä itestään, sillä olen päässy telkkarista eroon tositosi hyvin!!! Suorana lähetyksenä en kato enää juuri mitään! (en ois ikinä uskonu!!!) ja nauhoitetut katon pikakelauksella - jos ollenkaan =P Ja jotka mut tunteetuntee, ni ei varmaan usko tota, mutta TOSI ON!!! kop kop!
Nii ja kyl Isäntäki joskus ottaa nukutusvastuun =) Ennemmin se oli vähä niinku noitten miesten juttu kokonaan, mutta nyt, kun aikaa meneekin enemmän, ni ei aina meinaa Isännän hermo kestää... Äipällä kestää, ni Äippä sit on ottanu päävastuun.
Hei muuten!!! Oon tullu siihe tulokseen, että kaapit ja laatikot kannattaa oikeesti siivota vain 4 vuoden välein =P tekee kivoja löytöjä =) Nyt nimittäin löysin 5/2006 päivätyn lahjashekin, lunastamattoman =P saakohan sen vielä rahaks ;) ja kait se ny sit on kasvanu jotain talletuskorkoa tän neljä vuotta =P Ja lisäks löyty vanhanaikainen filmikamera =) joka on lähes täynnä =) ei muuta ku napsimaan täyteen ja sitte kehitettäväks =) voi mitähä sieltä löytyykään =)
Uusi vuosi otettiin vastaan iha kotioloissa ja pääosin perheen kesken =) Raketit käytiin ampumassa kolmisteen mettän keskellä "pimeässä" (nii pimeässä ku täyskuulla voi olla =P) Meidän Julius istui lumipenkassa ja IHAILI patoja <3 Ku padat oli pärissy, ni hänhän keksi, että ku kumartuu eteen ja sit suoristaa ittesä selällämakuun, ni penkalta voi laskea pyllymäkeä =)
Pamahtavat raketit Poika katsoikin sitte Äipän sylistä, sillä muuten ois koko show menny ohi sen pyllymäen ihanuuden takia =) Ja ku raketti lähti, ni Poika suhis "SHHHHIUUUUUU" ja ku se pamahti, ni hän jännitti vartalonsa hyvin äkkinäisesti poksahtamisen merkiksi =) Eli ei pelottanu yhtään =) Oli vaan KIVVAAA!!!!
Sanoja Nurmilintu on alkanu tapailemaan tosissaan =) omalla tunnistettavalla tavallaan hän sanoo: kiitti, loppu, heippa, päivää, vauva, vaippa, napa, Jonna, täti, onnea, Tummu, kissa ja mitäs kaikkee... ja ne ku sattuu tulemaan vielä oikeaan kohtaan =) Meillä siis on ainaki pitäny paikkasa tuo "hitaasti liikkeelle, varhain puhumaan", tokikaan eihä sitä vielä voi sanoa, että Meidän Julius alkais puhumaanpuhumaan, mutta tunnistettavia sanoja ainakin NYT tulee. Ja ärrä ja ässä ainaki NYT menee oikein. Hän on muuten aika varmasti oikeakätinen. Molemmat kädet kyl toimii, mut oikea on vahvempi ja äkkiempää oikea on käytössä ku vasen.
Meidän Juliuksen sängyn päällä on mun kummeilta saamani enkelimobile, täysin valkoinen ja hentoinen, eli ei mikään virikemobile, vaan sellainen "suojeleva joukkio" <3 (sain sen kauan kauan sitten, ja päätin, että KUN saan omIA lapsIA, ni enkelit päätyvät HEIDÄN sänkynsä päälle- silloin kun vielä olin varma, että lapsia tehdään tosta noi vaan ja just nii paljo ku tahotaan ja just sillä ikäerolla ku tahotaan, mutta...) Nooh anyway!! Mobile on ollut sängyn päällä aina, mutta nyt se on vasta ruvennut tosissaan kiinnostamaan. Mä sit aloin tekee nii, että aina ku Poika enkeleitä osoittelee ja huomioi, ni laulan "hiljaa, hyvin hiljaa, nyt kuuluu keijujen äänet, he tanssivat noin koko yön laulaen, sua vain suojellen" ja usein samalla heiluttelin sormiani mobilen lähellä, jotta ilmavirta heilutti sitä - niin ni nyt Pojalla on tapana itsekin heilutella sormiaan mobileen päin =) Ja äsken, kun nukutin häntä <3 ni hän oli puoliunessa, silmät kii ja hipsutti Rakkaan Nallunsa kaularusettia, ni hän yhtäkkiä ojensi kätensä mobileen päin ja alkoi heiluttaa sormiaan. No eihä Äippä het tajunnu, notta mistä on kyse, vaan nostin iteki käteni ja heiluttelin sormia. Mut se ei ollu se, mitä Poika tarkoitti, vaan hän lisäsi oman laulun mukaan ja SITHÄ MÄÄ TAJUSIN =) ja aloin hiljaa laulamaan laulua =) Pieni kääntyi minuun päin, hipsutti kasvojani Rakkaan Nallun rusettinarulla ja alkoi nukkumaan =) Välillä, kun lakkasin laulamasta, ni hän taas nosti käden mobileen päin =) OIH PIENTÄ VIISASTA MIESTÄ!!!! <3
Lumituuli oli löytänyt tiensä tänne ja ihmetteli, että Meidän Julius on JO 14kk =) ja niin kuulkaas ihmettelen minäKIN!!!!!! Aika menee AI-VAN liian nopeaa!!!!! Hän ei ole enää pikkuvauva! Hän on enää pikku =) vaikka itse itseään vauvaksi kutsuukin ;) Meidän Julius kävi just lääkärissä korvatulehduksen takia, ja siellä mitattiin vaatteet ja vaippa päällä, ni painoksi saatiin 10kg, eli vieläKÄÄN Pieni ei ole ylittänyt kymppirajaa - mut onpa kompakti paketti kantaa.
Sillä kantaa häntä nykyään paljon saakin!!! Pojan viihdyttäminen on tällä hetkellä TAUOTONTA!!! Iha kokoajan Nurmilintu vaatii huomiota, ja samanlainen huomio ei kelpaa kuin hetkeks =P joten just tässä vaiheessa on nyt Äipän ja Isännän mielikuvitus koetuksilla, sillä välillä tuntuu että viihdytyskeinot on kaikki käytetty. Eilen iha ykkössuosikki on tänään iha lääst siison, ja huomenna on keksittävä jotain iha uutta, sillä kaikki vanha on siis nii vanhaa ja tylsää =P Kotityöt on tällähetkellä siis aivan retuperällä, mutta NYT on Pojan aika, ja kotityöt saavat oman aikansa sitte taas joskus!!
Yöunille meno on myös saanut haasteita. Tai kait se on nyt jotenki niinku normaalilla tasolla, ku nyt on se vaihe, että pitää tosissaan nukuttaa. 13kuun ikäiseks asti homma toimi pääsääntöisesti niin, että iltapuuro, iltapesu, iltamaito ja nukkumaan- nukahti joko pullolle syliin tai sit pullon jälkeen sänkyyn itsenäisesti. Mut ehei, ei enää!! Syliin ei enää lainkaan, omaan sänkyyn ei tosiaankaan, joten Äipän kainaloon isossa sängyssä, 15-30 min peuhaamista ja sit totaalisimahdus. Nooh, tää on NYT tätä. Ei mene aikaakaan, kun tilanne on se, että Äippä ei saa ees tulla huoneeseen =( voih!
Äipän asenne on nyt se, että Pojan ehdoilla! Nyt mun tehtävä on olla Poikaa varten, omaa aikaa otan sitte taas joskus. Ja täytyy olla ylpeä itestään, sillä olen päässy telkkarista eroon tositosi hyvin!!! Suorana lähetyksenä en kato enää juuri mitään! (en ois ikinä uskonu!!!) ja nauhoitetut katon pikakelauksella - jos ollenkaan =P Ja jotka mut tunteetuntee, ni ei varmaan usko tota, mutta TOSI ON!!! kop kop!
Nii ja kyl Isäntäki joskus ottaa nukutusvastuun =) Ennemmin se oli vähä niinku noitten miesten juttu kokonaan, mutta nyt, kun aikaa meneekin enemmän, ni ei aina meinaa Isännän hermo kestää... Äipällä kestää, ni Äippä sit on ottanu päävastuun.
Hei muuten!!! Oon tullu siihe tulokseen, että kaapit ja laatikot kannattaa oikeesti siivota vain 4 vuoden välein =P tekee kivoja löytöjä =) Nyt nimittäin löysin 5/2006 päivätyn lahjashekin, lunastamattoman =P saakohan sen vielä rahaks ;) ja kait se ny sit on kasvanu jotain talletuskorkoa tän neljä vuotta =P Ja lisäks löyty vanhanaikainen filmikamera =) joka on lähes täynnä =) ei muuta ku napsimaan täyteen ja sitte kehitettäväks =) voi mitähä sieltä löytyykään =)
Tilaa:
Kommentit (Atom)
