suohiisi

VOI ETTÄ!!!!!! mää tossa kattelin Meidän Juliuksesta kuvattuja videopätkiä <3 VOI ETTÄ!!!! Ihanaa, ku on mahdollisuus häntä kuvata, ja tallettaa sillä tapaa hyvää muistomateriaalia!!!

Mä kattelin kuvauksia tosi liikuttuneena ja ah niin rakastuneena!!! Miten sitä voikaan rakastaa jotain noin älyttömästi!!!???? Ja voi miten PALJON ME ON SAATU!!!!!!! Miten mä voin pyytää yhtään enempää, ku me on saatu jo maailman eniteneniten E-NI-TEN!!!???

Miten muhun on voinu iskeä vauvakuume, ku mullahan on jo maailman ihanin oma vauva!!! Miten mä oon voinu alkaa kuumeileen, ku mulla on tollanen ihan oma kuume tossa kokoajan lähettyvillä!!??? Miten multa riittäis muka rakkautta useammalle, kun tuota yhtä Omaa Pientä rakastan jo maailman eniteneniten E-NI-TEN!!!????

Ja mitä noista videoista!!!! Ku mä voin katsella häntä, Meidän Juliusta, ihan livenä kokoajan!!!!???? Ja ihan yhtä liikuttunut mä olen ihan livekuvastakin!!!! Voi kuinka monta kertaa päivässä mä pysähdynkään nielemään ja sillee jännästi sisäisesti nauramaan maailman onnellisimpana!!! Voi kuinka monta kertaa päivässä hän saakaan mut hytkymään maailman onnellisimpana!!!!!! Voi kuinka monta ylpeydentunteenhetkeä mä päivittäin saankaan kokea hänen toimiaan seuratessani!!!!!

Mutta kuinka monta kertaa päivässä mä koenkaan piston sydämessäni, kun en aina ehdikään olla 100%:sesti vain Meidän Juliusta varten =( Liian monta kertaa mä joudun hälle sanomaan, että "Menepäs rakas katsomaan sun traktoria, ni äiti tekee sitä tätä ja tota" ja Meidän Julius menee <3 Hän tietää, että äidin on vain pakko välillä tehdä muutakin kuin vain olla hänen kanssaan. Äiti joutuu välillä syömään itsekin, tekemään (vähän =P) kotitöitä, auttamaan/pukemaan/syöttämään/lohduttamaan/yms hoitolapsia. Mutta vaikka välillä on otettava aikaa itelleen ja hoitolapsilleen (ja joskus jopa ystävilleen), ni se ei vähääkään vähennä Meidän Juliuksen roolia mun elämässäni. Hetken kun on jotain muuta varten, nii sitte on taas tosi isolla sydämellä Pojan kanssa =) Mutta kyllähän se äitiin sattuu, kun Pieni seisoo vieressä ja repii housunlahkeesta. ONNEKSI!!!! ONNEKSI!!!! _ONNEKSI!!!_ hän on vielä niiiin pienikokoinen, että tuollaisina hetkinä hänet on helppo napata syliin, ja hoitaa muut hommat yhdellä kädellä =) Vaikka liian paljon on hetkiä, että en vain pysty ottamaan häntä hommaan mukaan. nooh, toisaalta, sehän vain valmentaa Nurmilintua itsenäisyyteen - mut ei vielä ois tarve sellaseen koulutukseen!!!

Luojan Kiitos mä siis voin tehdä työtäni nyt kotona, oman poikani kanssa!!!! Musta ei ikimaailmassa olisi vielä omaanomaantyöhöni palaamaan!!! ONNEKSI ON HOITOVAPAUSOIKEUS!!!!!!!!!!!! ja onneksi on mahdollisuus tehdä kotona tätä lastenhoitotyötä!!!! Tässä me saahaan ees vähän lisää rahaa elämiseen! Tässä mä saan olla Meidän Lapsen kanssa kotona ja seurata hänen kehitystään ja eloaan! Voin olla läsnä Oman Lapseni lapsuudessa! Voin olla hänen tukenaan juuri silloin, kun hän Äitiään tarvitsee! Ja mikä parasta! Meidän Juliuskin saa tästä työstä mielestäni paljon!! Vaikka hän nyt äitinsä huomion joutuukin jakamaan vieraitten lasten kanssa, niin ainakin hänellä on jo nyt lapsiseuraa =) hän oppii sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja jo nyt =) Ja seki on muuten hyvä juttu, että tän työn myötä meidän päivissä on selkeät rutiinit ja aikataulut!!! Ilman tätä työtä, me elettäis pojan kans iha pellossa =) meillä ois varmasti täysin aikatauluttamaton unirytmi, ruokarytmi ja ihan liikaa ois yökkäripäiviä!!! (äitillä ainaki)

Ja mitä äiti tästä työstä kostuu, noin niinku ihmisenä ja äitinä =P No ainaki sen, että hoitolasten myötä näen käytännössä, että minkälaisia lapset voivatkaan olla minkäkin ikäisenä =) Mullakin tällä hetkellä on kivasti iät 1,2,3 ja 4 edustettuna =) Voin todeta joka päivä, että enää vuosi kaks tai kolme, ni Meidänkin Julius ehkä on jo noin ja noin taitava ja hoksaavainen ja seurustelevainen ja kaikkee =) Toki tiedän, että kaikki kehittyy yksilöllisesti, mutta jonkinlaista osviittaa tollaisilla ikäedustuksilla saan =)

JA VOI LUOJA OLENKIN KIITOLLINEN TÄSTÄ KAIKESTA!!!!!! MAAILMAN KIITOLLISIN OMASTA POJASTA!!!!!! JA TODELLA KIITOLLINEN, ETTÄ VOIN TEHDÄ TÄTÄ TYÖTÄ-TÄSSÄ MILJÖÖSSÄ!!!!

Ja ku näitä tällaisia asioita nyt olen tässä päivien kuluessa funtsinu, ni oon tullu siihe tulokseen, että paskat mulla mikään vauvakuume ole =P Muhun on iskeny paniikki siitä, että Meidän Lapsi kehittyy ja kasvaa niin nopeaa, että joka päivä "menetetään" joku vauva-asia ja saahaan tilalle taapero-asia - ja niitä vauva-asioita kun ei saa enää takas (paitti joitain tietysti sitte, ku iskee vauvatusvaihe päälle -kuten joistain hoitolapsista olen välillä saanut huomata)

Olen myös PALJON ikävöinyt konkreettista raskaanaoloa, sillä mähän en omasta raskausajastani uskaltanu nauttia -enkä sitten oikeen ees kyennykään, ku olin colitis ulcerosani kanssa niin heikossa kunnossa. raskauteni jäi aika lailla taka-alalle kaikkien pelkojen ja fyysisten muitten ongelmien takia =( Kyllähän mä siitä nautinkin, mutta täysin en siihen kyenny =(

Ja ympärillä vellovat vauvauutiset on tuonu ne vauva-asiat taas niin lähelle, että on ollu vähä vaikea niitä käsitellä. On tullut jonkinlainen kaipuu sitä koko (raastavaa) vauvanyrittämisrumbaa kohtaan (sairasta sellaista kaivata) Nii ja en ees siis kaipaa sitä yrittämistä, vaan ku tässä tarkemmin ajattelee, ni ku tiedän, että meidän yrittäminen tulisi olemaan pelkkää lapsettomuushoitoyrittämistä, ni kadehdin tässä nyt vain sitä, että niin moni pystyy tosissaan vaan noin niinku luomuna yrittää sitä raskautumista. Meillä ei oo sellasesta mitään toivoa, ni sellasella yrittämisellä ei arkeen paljon sitä jännistystä tuoda.

Ja olenpa kade siitäkin, että monilla lapsettomuushoitoyrittäjillä ei ole välttämättä mitään esteitä sille, etteikö vois het vaikka seuraavasta kierrosta alkaa se oma hoitoyrittämisensä. Meillä kun on esteenä meitsin biologinen lääkitys. Sitte tulee hidasteeks julkisen terveydenhuollon lakisääteisyys (hoitojonot, hoitotauot, 6kk säännöt, 3:n yrityksen raja, 2:n lapsen raja jne). Ja jos kolme kertaa ei onnistu, ni sit tulee esteeks raha, jota tarvittais rutkasti, jos lähtis yksityiselle puolelle jatkamaan hoitoja.

No mut ONNEKSI meillä on pakkasessa kaksi pientä rakasta huurunenää (Uljas ja Säde), ni sit ku lääkitys antaa myöden, ni päästään vähän oikomaan sitä hoitorumbaa.

Me on tehty väliaikapäätös, että kokeilemme PAS:t (eli pakastealkionsiirrot) ja sitte annetaan olla. MUTTA!! sen verran tunnen itteeni, että ku päästään taas siihe fiilikseen, että hoidoilla on mahdollisuus Meidän Juliukselle sisar saaha, ni voipi olla, että alkaa tekee kunnolla mieli Yrittämiseen, ja sitä myöden voitas vielä kokeilla oikeen kokonaista hoitorumbaa... Mutta tällähetkellä se ei siis ole ajankohtaista.

ja tosta PAS:sista me on päätetty niin, että annetaan lupa siirtää vain yksi alkio kerrallaan (jos he edes sulatuksesta selviävät, oon nimittäin varma, etteivät selviä) Sillä yhdellä alkiolla on parempi mahdollisuus kiinnittyä, kun kohdun ei tartte kahta kohtaa yrittää saaha pysyväks kiinnikkeeks.

Mutta kuten jo sanoin, ni en kyllä ees usko, että koskaan mihinkään PASiirtoon edes päästään. Ei Meidän Uljas ja Säde kuitenkaan jaksa pysyä hengissä rankasta sulatuksesta!!!

Nii ja siis ku eihän mulla siis olekaan varsinainen vauvakuume!!! Yks syy siihen, että niin erehdyin luulemaan, on se että oon vaan niin perikateellinen ihminen!!! Ympärillä taas satelee raskausuutisia, ja nehän johtaa siihen, että ajattelen että "MIKSI EI MEILLÄ!!??" ja iha vaan siis silkasta kateudesta!! yhtään sen enempää asiaa ajattelematta, on päähäni pälkähtäny ajatus, että "MÄKI HALUAN!!!" siis mäki haluan ku muutki saa!!!! Ja tieto siitä, että mä en sitä tuu tosta noin vaan saamaan, vaikka kuinka yrittäisin, ni tieto siitä tosiaan on nostanut halua aina vain voimakkaammaks. tässä siis taistelee kateen herättämä halu ja järjen sanelema halun säätely =/

mutta siis parin päivän asian syvempi sisäinen käsittely on johtanut siihen johtopäätökseen että: mulla ei ole varsinainen vauvakuume, vaan panikoin sitä, että tuo Meidän Vauva ei ole enää mikään vauva; ja kaikki ympärillä tapahtuvat vauva-asiat on nostattanu mun perikateellisen kateuspiirteen niin vahvaks, että määki haluun - vaikken kuitenkaan siis haluuhaluu, siis tottakai haluun mut en siis haluuhaluu =P Mikä ois ihanampaa, ku saaha Meidän Juliukselle sisarus, sillä hän on sen tuntuinen persoona, että hän tarvitsee ympärilleen "ikäistään" seuraa ja nauttii, kun saa touhuta muiden pienten kanssa. Ja oishan suurempi jälkipolvikatras ihana asia! Sisarukset on elämän rikkaus!

Mutta voinko haluta enempää ku olen jo saanut maailman eniteneniten E-NI-TEN!!!???

alealealeee

DODI!! se on ny sit tehty! elämämme ensimmäinen joulualeshoppailu!!! lähettiin oikee vartavaste ostamaan Meidän Juliukselle hakka-lelua (hän ku on hakannu vasaralla pari seinää "rikki"), Meidän Juliukselle 80senttistä toppahaalaria (74n alle ei enää mahu ku ohut fleecehaalari, villapuku ei sinne enää mahu, joten iso kasikymppinen sit kunnon pakkasia varte) ja sit me investoitiin SÄNKYYN =)

se tais olla 2000 tai 2001 ku ostettiin meille ihana jenkkisänky, joka nyt ei oo enää ihana. jouset on mäsänä ja nyt ku Meidän Juliuksen takia tulee noustua joka yö muutaman kerran, ni runkopatjojen liikkuvuus on varmaa - ja sänky pitäis koota pari kertaa viikossa uusiks, ja ei jaksa vaivautua enää =P Ja on Isäntä muutamaan kertaan huomauttanu, että hän tykkäis "omasta" patjasta, ettei tartte keinua ku laivassa aina ku mä käännyn tai nousen ja tuun maate =P Alukshan tollanen toive oli lähes loukkaava: "SE EI ENÄÄ HALUA NUKKUA MUN KAA SAMALLA PATJALLA =(" mut onhan hän vielä samalla sängyllä =) ja Isännän ehdoton vaatimus oli kuitenki yhteinen petari =)

Kaikki, mitä lähettiin vartavaste hakeen, ostettiin =) joten nyt voi hakkailla siihen tarkotukseen hommattua lelua, pukeutua tilavaan toppahaalariin ja nukkua hyvin hyvässä sängyssä =)

Olihan muuten hommaa tuo patjojen valinta!!!!! Liikatarjontaa liikatarjontaa!!!!! Päädyttiin sitte keskihintaiseen, noin niinku kompromissina =P Unitulin patjat, joten luulis niitten olevan hyvät. ja se on varmaa, että paremmat ne on ku tän hetken patjat =P

Haalarikin tuntuu hyvältä!! se on Lassien sinimusta haalari, ja makso vaan vajaa 28eur. Toisaalta kirpparilta ois kannattanu kattella ensin, mut ku toi meen poitsu kasvaa sen verran hitaalla tahdilla, ni uskoisin että haalari menee mainiosta koko talven ja varmasti viel ens syksynäki! ja jos ei mee, ni ainaki sen voi hyvillä mielin pistää kirppikselle kiertoon, ku pysyy hyvänä lyhyen käyttöiän ansiosta =P

Meidän Juliushan siis kävelee, mut pihalla hän ei vaan suostu käveleen, ellen pidä häntä kädestä/käsistä, ja ellei oo jotain tosi mielenkiintoista kohdetta kävelymatkalle. Pari kertaa hän on suostunu kävelee iha itsenäisesti autolta ovelle, ku on menty Tummua ja Tuhuvaa kattoon =) Joten tästä kävelemättömyydestä johtuen, Meidän Julius istuu ulkoillessa paljon joko vaunus pulkas tai rattikelkas - mä pääsen helpommalla, ku pitää kuitenki vahtia hoitolapsia. Oon nimittäin varma, että kyllä Meidän Julius vielä joskus kävelee ite =P se voi tulla tavaks vaikka ensviikolla - kunhan vaan ois kivat ulkoiluilmat =P

Muuten, mähän en oo yhtään shoppailuihmisiä!!! se ei oo mun juttu kyl yhtään!! jos mä jotain tartten kaupasta, ni mä haen sen - mä en kiertele enkä kaartele, vaan kävelen suunnilleen suoraan kyseisen tavaran luo ja ostan sen ja poistun. mä en myöskään jaksa juosta tarjousten perässä, vaan HYVIN USEIN ostan sen ensimmäisen vastaantulevan tarvitsemani jutun. tänään tehtiin poikkeus, ja kierreltiin noitten patjojen suhteen useampi kauppa. SÄngyn runko päätettiin ostaa het eka liikkeestä, ku se oli just sellanen, mitä me molemmat oltiin mielissämme ajateltu =) Väriks muuten tuli kuultovalkoinen runko ja keskiruskeat päätypuut. MUTTA!! vaikka kierrettiin useampi liike patjojen takia, ni päädyttiin ottamaan kuitenki siitä ekasta kaupasta koko paketti =P eli iha turhaa taas kierrettiin!!!

Haalarin suhteen tein iha samate, että kävelin suoraan tarjousrekin ääreen ja otin ekan 80 senttisen pojan haalarin =) sit ku sen olin ottanu, ni käväsin vähä kattoos, että oisko se haalari tarjouksessa, mistä haaveilin jo syksyllä - ei ollu, joten hyvä ostospäätös tuli Lassien haalarista =)

JA OLINHAN VÄSY kaupunkireissun jälkeen!!!!! toki siihe vaikutti myös se, että Meidän Julius valvoi viimeyönä 3 tuntia. Ei itkeny ja oli sillee kiva valvoja, että ite sai kuitenki maattua sängys "lepäillen". Meidän Julius se vaan peuhas ja höpötti ja nauro meille päin naamaa että "ENPÄS NUKUKAA!!!" Ja aina, kun hälle sanoi että "Nyt Julius nukkumaan, ni hän kaatui samantie maate ja pisti silmät kii ja YRITTI saaha unenpäästä kii, mut uni ei vaa tullu. Sit tietty ku Poika peuhas, ni koiratki innostu =( se oli ky ärsyttävää!! ku ne ku innostu kans, ni niitä piti sit vuorotelle päästää pihalle pissille, ja Vilmaa vielä kolmeen eri otteeseen (alko jouluherkut tosissaan kiusata mahaa) Eli ei muuta ku vintinrappuja ramppaamaan... MÄLSÄÄ!!! voisko Isäntä tehä parvekkeelle jonku koirahissin???????? KIITOS!!

YO YO joulu

Olipa taas haipakkaa =) Meidän joulut ovat aina olleet sitä, että me istutaan paljon autossa ja syödään MONESSA paikassa. Me on nimittäin oltu aina ne kiertolaiset. Viime jouluna kierrettiin vielä kaikki paikat, ku oli kiva viedä omaa lasta sukuloimaan. Tänä jouluna päätettiin, että KAIKKI tulee meille =) Aattona meillä oli ruoka, pukki ja kahvit, ja vierainamme oli mun veljet ja perhe, molempien vanhemmat ja elossa olevat isovanhemmat =) meitä oli 12 aikuista ja 2 lasta sekä 4 koiraa, ja kova hässäkkä kokoajan =) Mitenhän aikoinaan mun mummu ja pappa jakso, ku kaikki heidän lapsensa (7kpl) kokoontui perheineen heille ja vietettiin yhteistä joulua? HUH HUH!!! jos tällaisesta joukosta tuli jo tollainen hälinä, ni mitä se on ollu 7 lapsen perheistä (15 lasten lasta)

Pukki toi iha sikana lahjoja!=) Meidän Julius otti pukin oikein reippaasti vastaan <3 hän otti rohkeasti paketteja pukilta ja vielä rohkeammin istui sylissä =) Ottaa vaan pattiin, ku ei ite ehtiny/hoksannu/tajunnu ottaa kuviakuvia =( mut onneks ainaki tuhuva otti =) Isäntä kuvas paljon videokameralla, joten ainaki sellaista todistusaineistoa on =) ja eiköhä tuhuvalta ja enskalta saa kuvia =)

Meidän Julius oli ollu tosi tosi tosi kiltti! ja äiti tunnustaa tämän =) oikei oli tontut tarkkaillu =) Meidän Julius sai paljon erilaisia työkaluja ja autoja, legoja, palikkalootaa, vaatetta, rattikelkan (!), keinutuolin, kirjoja ja vaikka ja mitä =) Tikru-pehmolelu oli ison halin paikka =) ja iso hymy loisti kasvoilta =) Tikru on puhin hahmoista kivoin =)

Äippä sai höyrypesurin ja voi jee on kätevä =) kylppäri, wc ja keittiö höyrytettiin läpi =) matosta höyrytettiin kestopaska pois =) tuolien selkänojista päärasvatki lähti tosi hyvin =) Tässä joku päivä miähet saa lähtee evakkoon ja äippä "höyryttää" lattiat kauttaaltaan läpi =) tai siis ei höyrytä lattioita, mut höyrytetyllä mopilla pesee kuitenki =)

Voi että!!!! Tänä jouluna ei ahistanu yhtään niin ku ennen!!! Ei ees tää hemmetin kova vauvakuume ahistanu juuri lainkaan!!! Johtuen paljolti siitä, että en nähny yhtään vauvamahaa =P pari vauvaa näin, mut niitten näkeminen ei tehny pahaa yhtään, sillä onhan meilläkin Vauva =)

Meidän Vauva osaaki jo sanoa vauva =) ja loppu =) ja kiitti =) Ihana PikkuMies joi tänään IT-SE kupista vettä, ja ku vesi loppu, ni hän vaan tokas "Loppu!" heitti kupin pois ja sano "TIITTI!" =) HELLUISTA!!!! Hän osaa jo puhua!!! =)

JA HEI!!!!!! Me saatiin Isännän kans kyl HYVÄ lahja!!!! =) Bestis lupas pestä meidän SAUNAN!!!!!!!! Ja lahjakortti on voimas niin kauan että tehtävä on suoritettu =) Hyvä niin, sillä ei sitä ny hetkeen tartte pestäkään =) ku just pestiin ja tänää viel höyrytettiinki =)

Aatto tosiaan oltiin meillä ison perheen kesken <3 Tänään päivä alkoi mitä ihanimmin, sillä saimme rakkaat ystävämme meille välimatkakahville =) Se etu tässä keskellä kaikkea asumisessa on, että pohjoiseen matkaavat ystävät voivat aina pysähtyä meille kaffeelle =) ja jos meillä ei oo mitään tarjottavaa, ni lupaan että ohjaamme kaikki huoltoasemalle =P

Vieraiiten jälkeen me lähdettiin vieraille Meidän Juliuksen mummulaan, jonne kerääntyi melkeen kaikki jälkeläiset =) Oli ihana nähdä suvun nuorimmaista!! Ja ihania oli ne "keski-ikäisetki" lapsokaiset =) Ja oli aikuisiaki kiva tavata PIIITKÄSTÄ AIKAA!!

Ja sen jälkeen oli vuorossa jouluajelua, joka nyt piti vähä niinku tehä "väkisin" ;) ku ei kerta "tarvinnu" kiertää kaikkia sukulaisia =P Mut Meidän Juliuksen unien takia päätettiin tehdä jouluajelu. Aattona ku päikkärit jäi kokonaan välistä, ku ei millään malttanu nukkuu =P

Ja ajelun jälkeen meille saapui jouluvieraita Jyväskylästä ja Pollekukkulalta =) Oli kiva nähä näitäki kaikkia =)

Huomenna ois iha vaan oleilun aika ja sunnuntaina ois tarkoitus (ehkä) käydä elämämme ekassa joulualen aloitushässäkässä =P Meidän Julius kasvaa sellaista haipakkaa, että uudelle talavihaalarille ois tilausta! Ja meillä ois sänkykuume =) meillä ku on iänvanha jenkkisänky, joka alkaa olee jo aikasa nähäny. Meitsillä ois suunnitelmissa, notta petari palamaan (YÖK KU PASKANEN), välipatja palamaan (jouset "mäsänä") ja runkopatjat vierashuoneeseen ja yläaulaan sohviks. jaa toisaalta, paskasen petarin vois höyryttää läpi ja pistää varastoon, ni rungoista ja petarista sais hyvän vierasvuoteen aina tarvittaessa!!! JOoo! noin se tehdäänki! =)

Ja voi ku huomenna ois vielä kelvot ulkoilukelit!! Pääsis tuo Meidän Julius istumaan pidemmänki reissun verran rattikelkkaan, sillä se oli ihan paras juttu =) tänää on ollu sellasta kahtakytä astetta pakkasta, ni ei oikee viittiny rattikelkkailla ;) Nii ja jos joulualet ulottuis vaiks potkukelkkoihinki!! ni ostais Poijjaalle oman pikkukelkan. Nyt sitä vois käyttää hoitolapset ja ens talvena sit omaki poika =)

Mut nyt vähä SYÄMÄÄN jouluruokia ;) ja sit tutimaan - kohtahan se arkikin jo taas alkaa ja lapset tuloo hoitoon.

Nii joo ja! Meidän Juliuksen korvatulehdus ei oo haitannu elämää yhtään!!! Lääkkeen hän ottaa muitta mutkitta, eikä kipuja oo ollu lainkaan! =) virtaa Pienessä on enemmän ku välttämättä tarttis, mut hyvä näin =) Haikkiksen oma Pikku Rakas <3 nii ja tietysti Isännän kans =) NII JA KOIRAT!!!! Arvatkaapa!!! Niille oli tietysti omia paketteja pukin pusseissa ;) herkkuluita yms =) ja pitihä niitten syyä ne KAIKKI het =P ja niin on juomis-pissaamis-kakkaamis kierre valmis. Jatkuvasti janottaa, jatkuvasti pissittää ja silti pitää kerjätä kokoajan kaikkee hyväskää lisää =P nooh, tätä se koiranomistajan arki näin pyhinä on =P

Tauti kyti lääkittäväks asti =(

Voi Meidän Pientä Juliusta!!! Hällä on ollu puoltoista viikkoa räkätauti, ei kuumetta eikä ruokahaluttomuutta, mut nenä vuotanu ja yskä kiusannu. Päätettiin nyt käyttää Nurmilintu varuuks lääkärillä, notta jos siä joku tuhledus vaivaa, ni saa lääkkeen nyt, eikä sit tartte joulun pyhinä lähteä 100km päähän lääkärille jonottamaan. Korviinhan se räkä oli tulehdukse pesiny =( Onneks Poju ei kuitenkaan oo kovan kipee, sillä hän on oma ittesä ja virkee pakkaus taudista huolimatta. Vähä enemmän on kitissy, mut ei sillee hälyyttävästi. Noh, ny on kuuri päällä ja toivotaan, että se puroo het.

Mä oon pähkäilly, että miten ton pihan lumenauraamisen kans käy, ku isäntä menee seiskaks töihin ja seiskan kasin maissa tuloo lapset hoitoon, ja Meidän Julius heräilöö siinä kasin pinnassa - et piha on luminen, ku kukaan ei ehdi sitä kolaamaan... tänään sain kolattua samalla, ku lapset peuhas lumessa. Mut se onnistu vain siks, ku Meidän Julius ei ollu messissä (hän ku oli siel lekurin vastaanotolla) Muut lapset ku jo kävelöö ja peuhaa pihassa, ni niillä oli kovasti tekemistä, ku saivat lumessa myllertää ja laskea pikkumäkeä. Julius kun vain istua töllöttää pulkas, vaunus tai hanges - ja tylsäähän sellanen on, ni hyvin usein hän vaatii että mä siirrän hänet paikasta aa paikkaan gee vähä väliä =P ja jos en hethethet oo auttamassa, ni huuto on kova =P Nooh, jospa tuo kohta alkais ees möyrimään hanges =P ja kahlataan sit poloviamma myöte, jos ei ehitä/pystytä pihaa kolaamaan. Meitsi ainaki laihtuu =P käy se hanges rämpiminen ja neljää lasta pulkilla vetäminen sen verran kunnon päälle =P

Voi kuinka olikaan ihanan näköistä, kun pihassa oli touhuavia pikkulumi-ihmisiä =) ja sen näköistä hanki on =) ennen hanki hohti puhtauttaan ja sileää tasaista pintaa, mutta NYT ON LASTEN JÄLKIÄ jokapaikassa =) IHANAA!!!! <3 <3 <3 Ja sen verran Meidän Juliuskin saa aikaiseks, että pienen pienet jalanjäljet jää hankeen, isojen äidin tai isin jälkien viereen =) Hän teki jopa lumienkelin ensimmäiseen hankeen =) <3 OI OMAN LAPSEN JÄLKIÄ!!!!! mä oon NIIN IN LAAV!!! <3

Eräs lapsi(vajaa 3v) tossa lueskeli satukirjaa =)"Kärpäiset lentelivät pitkin poikin ilmaa. Kohta heille huudettiin: NYT ANNAN TEILLE KYLLÄ TURRRRRPAAAAN!!!!" *hih* piä siinä sit pokka =)

Hoitajalla sydän kurkussa ja pelko persieessä!

"MISSÄ SÄÄ OOT!!! HUUDA KUKKUU!!! VOI LUOJA! Lapsi on ensimmäistä päivää mulla hoidossa ja mä kadotan hänet heti!!! VOI LUOJA!!!"

"Päivä meni oikein mukavasti muuten, mutta tää teidän lapsi vähä säikytti tätiä!" "AI menikö se piiloon eikä suostunu antaa itestään mitään merkkiä?" "Joo meni! Ja JOO ei antanu merkkiä ei!" "Joo, no se tekee sitä aina ja kaikille, joten ei huolta!"

AI EI HUOLTA VAI!!!!! No kyl mua huolestutti ja lujaa!! Mut tiedänpä jatkossa etten anna hälle enää ikinä tilaisuutta tuollaiseen! =P


Mistähän tuollainenkin piiloutumiskäytös on merkki???

"HUHUU!!?? Ketä siellä on?" huutelee hän Sen Suon läheisyydessä!

Mistä pirusta tää kuume nyt taas iski!?!? EI SE VIELÄ SAANU ISKEE!!! Vauvakuume on ihanakamala asia!!! OMG!!!

Ja minkälainen tästä kuumeesta nyt sit tuloo? Varmasti erilainen kuin aiemmasta...mutta millä tapaa??

Aiempi kuumeilu ja kuumehoito vaikuttaa tän kuumeen sairastamiseen todella paljon! Sitä kuumetta kun sairastettiin nelisen vuotta ja hoidettiin 3,5. Sitä todellakin SAIRASTETTIIN! Ja sen myötä koko Haikkis sairastu.

Taustalla siis on lapsettomuuskriisin läpikäynti, lapsettomuushoitojen läpikäynti ja lapsettomuushoidoilla aikaansaadun raskauden läpikäynti. Nyt on ihanaa äitiyttä takana reilu 14 kuukautta - ja tämä on ihanampaa kuin osasin edes kuvitella. Paljoksi tätä kuvittelin, mutta tämä on Paljon enemmän!

Sen tiedän, että tämä uusi kuume keplotteli tiensä elämääni erittäin salakavalasti! Olin nimittäin sitä mieltä, että kun olemme saaneet maailman suurimman lahjan, Meidän Juliuksen, elämäämme, emme ole oikeutettuja enempään. Tuolla filosofialla tuudittelin itseäni 12 kuukautta, kunnes filosofiani alkoi rönsyilemään. Filosofiani uusin suuri kysymys on: miksi emme olisi oikeutettuja? Ovathan monet muutkin!

Ensimmäisiä konkreettisia oireita kuumeilusta alkoi ilmetä, kun ystäväni aloitti uudet hedelmöityshoidot Esikoisensa jälkeen. Meillä on hyvin samantapainen tausta molemmilla, ja ICSI-pojillamme on 6viikkoa ikäeroa (oikeasti ois ollu vain 2vkoa, mutta Meidän Juliuksella oli niin kiire syliimme, että hän päätti tulla maailmaan 4vkoa etuajassa). Hänen hoitojensa ja piinailujensa myötä aloin läpikäymään omaa menneisyyttämme läpi. Muistelin, kertasin, luin blogia, tunsin tunteita uusiksi, katselin etäämmältä lapsettomuuden suota, kahlasin suon laitaa ja tutkailin, minkälaisia haaroja suolle vievän puron varrella onkaan. Olisiko siellä meille jonkinlaista pientä haaraa, jolla voisin rohkeasti kahlailla, pelkäämättä, että virta vie mukanaan. Joutumatta Sinne Suolle uudestaan.

Kahlasin ja vähän rämmin, tarrasin kaikkiin puron reunalla oleviin oksiin, etten joutuisi liian voimakkaan virran viemäksi. Välillä vähän kompastuin ja sain tutaa siitä, millaista on kastua Sen Puron vedessä.

Täällä kahlaan edelleen, lähempänä suota, kuin uskonkaan. Mutta vielä rämmin ihan yksin, sillä vielä en ole pyytänyt, että Isäntä pukisi päälleen kahluusaappaita. Haluan ensin kokeilla omia kellukkeitani, ennen kuin otan hänetkin purolle mukaan. Hän seisköön tukevasti maan kamaralla, kunnes itse olen kahlannut niin syvälle, että omat saappaat ei enää meinaa riittää - mut ei se kauaa vie, sillä mulla ei ole kahluusaappaita! Mulla on vain nätit pienet vaaleanpunaiset kumpparit!

Mä TIEDÄN, että mä en sais täällä kahlata. En saisi tehdä yhtään minkäänlaista tutkimusmatkaa, sillä satutan vain itseäni! Mulla on ihan lääketieteellinen syy siihen! Minä EN SAA RASKAUTUA, YRITTÄÄ RASKAUTUMISTA, OLLA RASKAANA enkä oikeasti edes haaveilla raskaudesta, sillä suoniini tiputettava biologinen lääke estää sen. Toukokuussa 2010 lääkitys jätetään pois ja sen jälkeen katsellaan, millä aikataululla voimme pienet huurunenämme "hakea".

Mutta voi kun sinne on pitkä matka!!!!! Tietäen, että viisi kuukautta vielä tekemättä asialle yh-tään mi-tään, tulee olemaan PITKÄ VIISI KUUKAUTTA! "Viimeiset viisi kuukautta, on aina pitkät niin!"

Ja kuinka pitkä siitä oikeasta matkasta tuleekaan???? Edellinen matka kesti yli 4vuotta, ja voi kuinka se olikaan mäkinen ja kuoppainen =(

Minkähänlainen tästä matkasta oikein kehkeytyykään??? Haikkis ku ei oikeen diagastele mitään matkustelua...

Tervetuloa Metsolan tilalle =)

Oih! Kuulostipa otsikko mahtipontiselta =) Ei tää Metsola mikään tila ole =) Ihan vain tontti, johon olemme Onnela-kotimme rakentaneet ja jonka rajojen sisäpuolelle elämämme pääsääntöisesti rajoittuu.

Aikoinaan kirjoittelin lapsettomuusblogia, sitten odotusblogia ja sitten vähän vauvablogia, mutta aika ja innostus laantui. Aikaa ei kyllä edelleenkään ole, mutta eilen luin vanhoja blogejani läpi, ja tuli tunne, että elämästä katoaa paljon muistoja, ellei niitä jaksa kirjoittaa ylös! Perinteistä päiväkirjaa en osaa pitää, mutta tällaiset nettipäiväkirjat on tuttu juttu, joten kokeillaas tällaista. Ja tää päiväkirjamuoto on siitäkin kätevä, että tämän avulla sukulaiset ystävät ja tuttavat (sekä tietenki tuntemattomat) voivat halutessaan kurkistaa, mitä meidän arkeemme kuuluu.

Aloitampa tilannekatsauksella =)

Meidän Julius on nyt reilu 14kk vanha, eikä lainkaan mikään pikkuvauva enää =) Nykyään hän on vain meidän Pikku =) Pikkumies <3 Hän osaa kävellä ja ymmärtää puhetta iha käsittämättömän hyvin! Onneks ei osaa vielä puhua, sillä tolla ymmärryksellä hän saattais paukuttaa "salaisuuksia" paikasta ja seurasta välittämättä =) Tässä pitää iha justiin alkaa sensuroimaan sanojaan Pojan kuullen =P

Meidän Juliushan sai alkunsa 3,5vuoden lapsettomuushoitojen avulla, hän on meidän ICSI-lahjamme. Saimme hänet syliimme neljän epäonnistuneen inseminaation ja yhden epäonnistuneen koeputkihoidon jälkeen. Hän on siis tulos toisesta koeputkihoidosta, tuoresiirrosta. Pakkasessa meillä on vielä kaksi rakasta pientä huurunenää, joiden "Aika" on ensi vuonna.

Haikkis itse on juuri täyttäny 31 vuotta. Niinsanottu oma työni on kirjanpitohommaa, mutta oon sieltä nyt hoitovapaalla - tai no vapaalla ja vapaalla =P Sillä tämänhetken työni on perhepäivähoitajan hommaa. Meidän Juliuksen lisäksi hoitelen 2, 3 ja 4 vuotiaita vieraita lapsia. Työ on antoisaa ja kivaa ja tuo elämään niin paljon sisältöä! Olen erittäin kiitollinen, että mulla on mahdollisuus tätä työtä juuri nyt tehdä! Meidän Juliuskin saa siitä niin paljon! Hänelle on muista lapsista todella paljon seuraa ja hän saa ottaa muista mallia ja oppia uusia taitoja =) Päivissämme on myös selvät rutiinit ja ohjeistavat aikataulut, joten ei mene ihan lekkeriks arki =) Sillä jos olisimme vain kaksin päivät pitkät, niin me oltais aika kovia kyläluutia ja kodin seinät vois tuntua joko ahdistavilta tai vierailta =P Tää on meidän juttu tää perhepäivähoitoilu =)

Myös meidän kolme ihunaista, rakasta koiraamme hyötyvät tästä työstä =) Heidänkin arjessansa on vilskettä ja vipinää ja selvät aikataulut ja rutiinit =) Heillä on päivisin seuraa, eikä heidän tartte murehtia yksinäisinä. Vielä kun he vain tajuaisivat olla haukkumatta aina kriittisillä hetkillä, ni hyvin sujuis =P Nää kriittiset hetket on aamut, päiväuniaika ja lasten kotiinlähtöajat. Mut Haikkis koittaa aina keksiä ratkaisuja näihin kriittisiin hetkiin.

Haikkiksen isäntämies kulkoo töissä insinöörishommissa, mutta viihtyy myös täällä Metsolassa lasten parissa. Oikeassa metsolassa hän vasta viihtyykin, sillä hän on terveellä tavalla henkeen ja vereen metsästäjä =) pääriistaa on hirvet, kanalinnut ja pupulaiset. Haikkis ei siitä ite mettästyksestä oikee digastele, mutta syö kuitenki hyvällä ruokahalulla Isännän laittamaa riistaruokaa NAM! Riistaa ei nimittäin meillä muut kokkaa, ku Isäntä.

Paljonhan Haikkiksella nettituttuja entuudestaan oli, ja katsellaan katsellaan, löytävätkö he tiensä tännekin. Tänne, jossa tulen käsittelemään aiheita hyvin sekalaisesti -ja jollaintapaa varsin ristiriitaisesti, sillä päälimmäisenä omassa päässäni on pinnalla äitiys ja sekundäärilapsettomuus. Vauvakuume nimittäin on mitä kamalin. Nyt on TAAS se vaihe, että näen ympärilläni vain raskaanaolevia naisia, vastasyntyneitä pienokaisia, vaunuja tutteja tuttipulloja yms. Mutta voimakkaimmat sisäiset merkkini vauvakuumeesta ovat unet, valveunet ja se että näen kaiken taas pinkkien lasien läpi! Ja nyt on TAAS se vaihe, että kaikki raskausuutiset saa mielen apeaks =(

HUOH!!!! Nyt se on tunnustettu!! Kesti kaksi kuukautta, että uskalsin asian (itsellenikin) myöntää.

Elikä siis HAIKKIS ON SELEKÄ!