"HUHUU!!?? Ketä siellä on?" huutelee hän Sen Suon läheisyydessä!

Mistä pirusta tää kuume nyt taas iski!?!? EI SE VIELÄ SAANU ISKEE!!! Vauvakuume on ihanakamala asia!!! OMG!!!

Ja minkälainen tästä kuumeesta nyt sit tuloo? Varmasti erilainen kuin aiemmasta...mutta millä tapaa??

Aiempi kuumeilu ja kuumehoito vaikuttaa tän kuumeen sairastamiseen todella paljon! Sitä kuumetta kun sairastettiin nelisen vuotta ja hoidettiin 3,5. Sitä todellakin SAIRASTETTIIN! Ja sen myötä koko Haikkis sairastu.

Taustalla siis on lapsettomuuskriisin läpikäynti, lapsettomuushoitojen läpikäynti ja lapsettomuushoidoilla aikaansaadun raskauden läpikäynti. Nyt on ihanaa äitiyttä takana reilu 14 kuukautta - ja tämä on ihanampaa kuin osasin edes kuvitella. Paljoksi tätä kuvittelin, mutta tämä on Paljon enemmän!

Sen tiedän, että tämä uusi kuume keplotteli tiensä elämääni erittäin salakavalasti! Olin nimittäin sitä mieltä, että kun olemme saaneet maailman suurimman lahjan, Meidän Juliuksen, elämäämme, emme ole oikeutettuja enempään. Tuolla filosofialla tuudittelin itseäni 12 kuukautta, kunnes filosofiani alkoi rönsyilemään. Filosofiani uusin suuri kysymys on: miksi emme olisi oikeutettuja? Ovathan monet muutkin!

Ensimmäisiä konkreettisia oireita kuumeilusta alkoi ilmetä, kun ystäväni aloitti uudet hedelmöityshoidot Esikoisensa jälkeen. Meillä on hyvin samantapainen tausta molemmilla, ja ICSI-pojillamme on 6viikkoa ikäeroa (oikeasti ois ollu vain 2vkoa, mutta Meidän Juliuksella oli niin kiire syliimme, että hän päätti tulla maailmaan 4vkoa etuajassa). Hänen hoitojensa ja piinailujensa myötä aloin läpikäymään omaa menneisyyttämme läpi. Muistelin, kertasin, luin blogia, tunsin tunteita uusiksi, katselin etäämmältä lapsettomuuden suota, kahlasin suon laitaa ja tutkailin, minkälaisia haaroja suolle vievän puron varrella onkaan. Olisiko siellä meille jonkinlaista pientä haaraa, jolla voisin rohkeasti kahlailla, pelkäämättä, että virta vie mukanaan. Joutumatta Sinne Suolle uudestaan.

Kahlasin ja vähän rämmin, tarrasin kaikkiin puron reunalla oleviin oksiin, etten joutuisi liian voimakkaan virran viemäksi. Välillä vähän kompastuin ja sain tutaa siitä, millaista on kastua Sen Puron vedessä.

Täällä kahlaan edelleen, lähempänä suota, kuin uskonkaan. Mutta vielä rämmin ihan yksin, sillä vielä en ole pyytänyt, että Isäntä pukisi päälleen kahluusaappaita. Haluan ensin kokeilla omia kellukkeitani, ennen kuin otan hänetkin purolle mukaan. Hän seisköön tukevasti maan kamaralla, kunnes itse olen kahlannut niin syvälle, että omat saappaat ei enää meinaa riittää - mut ei se kauaa vie, sillä mulla ei ole kahluusaappaita! Mulla on vain nätit pienet vaaleanpunaiset kumpparit!

Mä TIEDÄN, että mä en sais täällä kahlata. En saisi tehdä yhtään minkäänlaista tutkimusmatkaa, sillä satutan vain itseäni! Mulla on ihan lääketieteellinen syy siihen! Minä EN SAA RASKAUTUA, YRITTÄÄ RASKAUTUMISTA, OLLA RASKAANA enkä oikeasti edes haaveilla raskaudesta, sillä suoniini tiputettava biologinen lääke estää sen. Toukokuussa 2010 lääkitys jätetään pois ja sen jälkeen katsellaan, millä aikataululla voimme pienet huurunenämme "hakea".

Mutta voi kun sinne on pitkä matka!!!!! Tietäen, että viisi kuukautta vielä tekemättä asialle yh-tään mi-tään, tulee olemaan PITKÄ VIISI KUUKAUTTA! "Viimeiset viisi kuukautta, on aina pitkät niin!"

Ja kuinka pitkä siitä oikeasta matkasta tuleekaan???? Edellinen matka kesti yli 4vuotta, ja voi kuinka se olikaan mäkinen ja kuoppainen =(

Minkähänlainen tästä matkasta oikein kehkeytyykään??? Haikkis ku ei oikeen diagastele mitään matkustelua...